Olen kalastanut lohta aika kauan. Olisin toivonut, että jälkipolvet voisivat kalastaa lohta samoin kuin itse kalastan, mutta tällä hetkellä Atlannin lohen tilanne on Surkea, joten voinen heittää kaikessa pessimistisyydessäni tämän toivon romukoppaan.. Asiaan vaikuttaa monet seikat, joihin yksittäinen ihminen, tai kalastaja ei juurikaan voi vaikuttaa, mutta eiköhän meidän kaikkien, niin Neidenin kyyhöttäjät, Tenon lilluttajat, Finnmarkin alkuasukkaat, ja kaiken maailman sepät, ketkä lohta kalastaa, olisi aika vain yksinkertaisesti myöntää, että aika, jolloin kaloja pystyi lahtaamaan mielinmäärin, on ohi. Eikä se ikinä enää palaa. Kalastin ennen lohta paljon, siis ajallisesti. Nyt yritän panostaa laatuun, johin ei sisälly välttämättä paljon kalansaantia, mutta sitä …

  Olin GoExpoila sitomassa Helsinki Spey Claven osastolla perhoja, ja kun tulin paikalle lauantai-aamuna, Stenbergin Mikko toi sovittuja matskuja työpisteelle, ja niiden mukana oli putkenpidin, mallia HSC, jollaista en ollut aiemmin käyttänyt. Minulla on käytössä kaikenlaisia pitimiä putkille, ja se millä olen yleensä tuollaiset pehmeämmät putket sitonut, on ollut sellainen viritys parista eri systeemistä. Anyway, sidoin viikonlopun tuolla poikien pitimellä, ja totean heti, että tämä ei siis ole mikään sovittu mainospala, mutta olihan se mahtava pikku kapistus. Ilmeisesti olen niin onneton, ja vanhakin, etten ollut aiemmin älynnyt sijoittaa moiseen vekottimeen, Kerrankin putki pysyi kiinni ja paikallaan, niin ettei tarvinnut koko ajan varoa putken …

  Elokuu, tuo syksyn alku, lohikauden loppuosa, on mielestäni turhankin aliarvostettu aika lohijoella. Ehkä noita Hopeanhohtoisia Supersukkuloita ei enää liiku niinkään joissa, ja nousut hiljenevät, mutta taas toisaalta joen varressa on rauhaisampaa liikkua. Toki itsekin pidän kalastuksellisesti kauden alkua jännittävämpänä noiden jokeen saapuvien hopeapatukoiden toivossa, mutta itse olen kokenut vuosia sitten huimaa kalaonnea elokuulla. Välineiden keventäminen, ja pienempien perhojen käyttö tekee hommasta haastavaa. Itse kuitenkin vältän pieniä jokia elokuulla, koska olosuhteet voivat olla vesien alhaalla ollessa toivottomat. Siis suuntaan isoille tai keskikokoisille joille, koska virtaamaa löytyy vielä noilta paikoilta. Myös vedenlämpö kannattaa huomioida, koska monensti elokuun lopulla yöt ovat pakkasen puolella pohjoisessa, ja …

  Viime keväänä, muistaakseni huhtikuussa, ajelin kotiin töistä, kun puhelimeni soi. Katsoin numeroa joka näytti tulevan Norjasta. Ajattelin, että numero on jonkun tuttavan Reisajoki-laaksosta, ja vastasin asiallisesti luuriin. ”Hello, is this Miki Äikäs?” -Joo, kyllä on…? -”Here is Jan Nilsen from Kirkenes. I have magazine called Perho here in my hand. Is it you on the cover of the magazine? -Joo, kyllä on..? -”(suomeksi): Onko tuo putkiperho Strömsö sinun sitomasi?” -Joo-o, kyllä on..? -”Se miellyttää minua suuresti. Voisinko ostaa tai jollain tavalla lunastaa sellaisen sinulta?” -Joo-o, mutta mistä sait numeroni? Se on nimittäin salainen.. -”No, se olikin aika homma. Katsoin …

  Nyt kun kinkut ja kaikenmaailman muut härpäkkeet on tungettu naamasta alas oli helppo köllähtää sohvalle kaivelemaan Macin syövereitä. Kaivelin kuvia ulkoiselta kovalevyltä, ja silmääni osui Hildenin Harrin ottamia kuvia muutaman vuoden takaa heinäkuulta. Kuva toivat muistoja mieleen kyseisestä väsytyksestä. Olimme Harrin, Kokon Markun ja Partasen Tapion kanssa reissun ensimmäisenä iltana heittelemässä, ja ottamassa hieman Agunaalia eräällä poolilla, ja jossain vaiheessa minun heittovuorollani kävi Zägä, ja Glödäriin tarttui lohnake. No, me näköjään saatiin yhteistuumin kala rantaan ja takaisin uimaan. Seuraavassa muutama kuva tilanteesta (kuvat Harri Hilden): Ensimmäisessä kuvassa Gilliet tuovat väsyttäjälle kaatoryyppyjä, koska emme tietenkään tuossa vaiheessa tienneet tuleeko kala …