VEHKEISTÄ osa 2
Kellogsit sen kun kastuvat lisää..
Olen lueskellut eri palstoilta, niin koti- kuin ulkomailtakin, näistä eri heittotyyleistä, ja niihin soveltuvista siimoista.
Esim. Scandi- narut ja heitot kuulostavat minun korvaani kummallisilta, koska tunnustan tietämättömyyteni, ja myönnän etten vieläkään tiedä mitä tuolla Scandilla oikein tarkoitetaan.
Jotenkin olen rivien välistä lukenut, että esim. Hra Mortensen on scandi- tyyilin heittäjä. No ainakin noissa tuotoksissa joita häneltä on ulos suoltunut, ei minun mielestäni ainakaan mitään käänteen tekevää ole, mitä ei jo maailman kolkissa tiedettäisi.
Eikös tuo scandi nyt ole ihan tavallinen spein muunnos, ellei jopa ihan sitä itseään?
Kaikista ei tule hyviä heittäjiä, Piste.
Eikä edes tarvitse tulla. Tärkeintä on, että saa sutturansa sinne, mistä oletettavasti saisi kaloja. Nykyvehkeillä tälläinen keskivertoheittäjäkin pystyy kattamaan miltei koko kalastusalueen.
Kun heittämistä harjoittelee, jota kyllä kannattaa tehdä, kannattaisi uhrata aikaa sen verran, että laittaisi kurahousut päälle ja kahlaisi munia myöden veteen. Heittäminen muuttuu mitä syvemmälle mennään.
Ne jotka ovat tottuneet heittämään kädet alhaalla, joutuvat erilaisiin ponnistuksiin, ja heidän on vaikea sulautua uuteen tilanteeseen.
Pitää muistaa, että käsien nosto, ja otteen leventäminen helpottaa silloin heittoa.
Myös se, että heiton rytmitys muuttuu, kannattaa huomioida;
Mitä lähempänä veden pintaa ollaan, sitä lyhyempi aika on heiton tekemiseen, ja päinvastoin silloin kun ollaan esim. kiven päällä reilusti veden pinnan yläpuolella, on aikaa heittoon enemmän.
Tästä johtuu mm. se, että pitkillä siimoilla on minun mielestäni inhottava kalastaa syvällä kahlanneena. Tietysti poikkeuksen tekevät ”Mestarit”, jotka siimasta huolimatta suorittavat täydellisen heiton.
Miksi toitotan tuosta syvältä heittämisestä? Koska lohenkalastuksessa tärkein asia, mihin itse voit vaikuttaa, on sijoittautuminen. Monesti joku paikka, tai poolissa oleva ottikohta toimii silloin kun saat siiman sinne oikeassa kulmassa. Joskus, ja aika usein se vaatii kahluuta. Varsinkin tilanteissa joissa upponaru on tiettävästi parempi pyydys kuin pinnassa kulkeva. Eli pitäisi sijoittua niin, että saa tuohon upponaruun hyvä vedon, ja se tulee usein siitä, että siima ei tule liian isossa kulmassa.
No niistä vehkeistä, tässä tapauksessa vavoista.
Kuten jo aiemmin mainitsin minulla on kaapissa 3 vanhaa Loomista, joista olen vuosien varrella oppinut sen verran pitämään, etten näe itseäni tositoimissa muilla vavoilla, ennenkuin aika noista jättää.
Noup, eivät ole maailman parhaat, mutta minä olen tyytyväinen niihin.
Olen heitellyt varmaan satoja toinen toistaan parempia pahloja, mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen omiini. Ja tämä ei ole maksettu mainos :).
Pahlan mitasta on monta mielipidettä. Sanonkin nyt omani:
mielestäni neljä- viistoista kinttuinen on hyvä valinta. No niin, taas hypitään seinille, mutta jos kalastaa pitkän päivän vaihtuvissa olosuhteissa, normikokoisella lohijoella, heittelee erikokoisia sutturoita mikroskooppisen pienestä harakan kokoiseen, on mielestäni huomattavasti miellyttävämpi toimia pahlalla,joka kattaa kaikki tilanteet.
Juu juu, kyllähän sillä hienolla 12 kinttuisellakin pärjää, mutta kyllä se hieman stydympi versio on pidemmän päälle kevyempi vaihtoehto.
Kaikki tietysti tamlaavat omalla tiellään, ja en missään nimessä voi sanoa mielipiteiteni olevan ainoat oikeat.
Jaa niin, totean tähän loppuun, että on aikas hyvä homma, kun naapurissa asuu sertifiotu heitonopettaja.
Ja Mukavaa pitää olla, ja ennenkaikkea Hyvä Porukka…
