Naapurin (se perhonheitonopettaja) kanssa juhlittiin poikani synttäreitä viikonloppuna. Samalla siinä äidyimme keskustelemaan lohiperhoista. Kaivoin niitä perhoja kaapin perältä, joita olen onnistunut säästämään, tai eläköittämään.
Ajattelin, että voisin laittaa muutaman noista perhoista tänne näytille, silläkin uhalla, että viimeisetkin arvostuksen rippeet perhonsidonnan suuruuksilta häviävät.. lopullisesti.
Toisaalta, tämä on ainoa paikka, jossa minä saan tehdä edes suurinpiirtein mitä itse haluan (kotona se ei ainakaan enää onnistu).
Pahoittelen kuvien laatua..
Eniveis, aloitetaan perhosta, jolla sain tähän asti suurimman loheni, vieläpä naaraskalan.
Vesi oli korkealla ja hieman sameaa, ei kuitenkaan likaista. Siimana toimi tuolloin Guiden PT 3/4 uppo.
Kaivoin askien pohjalta perhon, jolla ei olisi niin väliksi, vaikka se jäisikin pohjaan. Mutta toisin kävi.
Black Sheep.
Seuraavana mollattavaksi perho, jolla sain viime kesänä komean uros- lohen. Vesi oli korkealla, ja kylmää, ja kohtuullisesti ottanut väriä.
Siimana toimi Guiden Triple D inter/2/4
Kalastin pieneksi käynyttä virran kanttia, mutta jälleen kerran saatoin todeta, että tavallaan ottipaikat pitävät hyvinkin kutinsa, vaikka vesi nousee, ja virtaus kasvaa. Kalat vain tulevat lähemmäksi rantaa.
Strömsö.
Seuraavat perhot vievät ajassa reilut kymmenen vuotta taaksepäin.
Olimme hyvän ystäväni kanssa Laksilla kalassa, ja sain komean uroskalan ylemmällä perholla.
Lähdimme sieltä Reisalle, ja Ahti sattui olemaan minulle suosiollinen, ja ensimmäisellä laskulla sain alemmalla perholla muutaman kilon verran isomman kalan kuin muutama päivä aiemmin saamani Laksin lohi.
Sunrayt, tai niiden muunnokset.
Siimana toimi tuolloin Loopin inter, se mintun vihreä.
Sitten mennään keski- Norjaan, Orklalle, kymmenen vuoden taa.
Olimme kavereiteni kanssa siellä onkimassa kesäkuun alussa, ja mulla kävi kamala pulla, ja vaiherikkaan taistelun, ja uinnin, jälkeen sain hienon lohen, jonka tanskalainen ystäväni minulle nosti. Ja pahasta paikasta..
En tiedä onko tälle nimeä, mutta Silver Shadow voisi olla lähellä totuutta.
Siimana toimi Vissun float/ clear- inter.
Tänne sivun alalaitaan on hyvä laittaa vielä muutama perho, joilla olen kohtuudella onnistunut.
Alla satavarmasti paras ottiperhoni. Jossain aiemmassa tekstissä mainitsin tästä, ja tätä on korjattu kuin Iisakin kirkkoa.
Se on todellakin eläkepäivänsä ansainnut.
Jos pitäisi yksi perho valita kirkkaaseen veteen, niin se voisi olla alla oleva.
Tällä yksilöllä on kontollaan monta kalaa.
Kellurunko- interikärki ja tämä perukeeseen, niin ei voi mennä metsään.
Tai siis tottakai voi, mutta se on toinen tarina
Jos tarkasti katsoo saattaa löytää joitain yhtäläisyyksiä näistä sutturoista.
Ainakin ne on elämää nähneitä, ja ei niin kovin kauniitakaan. Mutta ei kyllä ole valittamista, sillä hyvin ne ovat toimineet.
Omaan käyttöön ne on tehty, eikä niitä ole tarkoitettukaan silmää hivelevien joukkoon.