Sattuneen hyvin onnistuneen kela-yhteistyön jälkeen Lindenin Pepen kanssa, postilaatikkooni kolahti kirjekuori Pepeltä. Avasin kuoren ja sisältönä oli ampupää, jollaisesta olimme keskustelleet hieman aiemmin. Olin toivonut kohtuullisen lyhyttä interrunkoista siimaa, sellaista, johon voisin vaihdella erilaisia tippejä. Tarkoitus olisi käyttää sitä muutamassa ahtaassa paikassa, ja silloin, kun täytyisi kahlata syvälle ja tarjota pyytöä hieman pintaa syvemmältä. En sen paremmin kysellyt Pepeltä mitä aineksia siihen oli käytetty, mutta mikä minua ihmetytti, oli interin perässä oleva musta n. metrinen siiman pätkä. Kysyin Pepeltä asiaa, ja sainkin hyvin valaisevan selvennyksen asiasta. Tarkoitus olisi, että voisin liittää tuohon runkoon minkä tahansa tipin, vaikkapa interin tai …

  Vuodet vierivät, päälaen suoja ei enää vahvistu ja Zacapaa on kannettu laatikkottain ulos yksinoikeuden omaavasta alkoholiliikkeestä. Katselin vanhoja paperikuva- albumeita ja löysin sieltä kuvia 90- luvun puolenvälin hujakoilta Stjördalilta ja Verdalilta, keski- Norjasta. Oli elokuun loppu, tuona kyseisenä aikana. Olin juuri palannut Libanonista, jossa olin silloisen työantajani, Popeda- orkesterin mukana suorittamassa työtehtäviä, eli huolehtimassa äänentoistosta rauhanturvaajille orkesterin esíintyessä. Palasin kotiin ja olimme silloisen siippani kanssa lähdössä lomailemaan keskeiseen Norjaan, ja tarkoitus oli majailla Stjördalin varrella sijaitsevassa majatalossa, jossa olimme aimminkin oleilleet. Talo oli Flora Brun leirintäalueen yhteydessä, isäntäperheen talon vieressä, sellainen Kårhuset, palvelusväentalo, ja olikin mukava paikka majailla. Stjördal …

  Kysymys voi johtaa tässä tapauksessa hieman harhaan, varsinkin jos vaimoväki pääsee lukemaan ukon niskan takaa sivusilmällä otsakkeen. Mikäli näin käy, ja tietää ettei omista Ron Jeremyn kaltaista ratapölkkyä, kannattaa ainakin yrittää selittää vaimolle, että tässä tapauksessa ei puhuta miehisyysgeenin tuomasta onnesta, tahi onnettomuudesta, vaan lohen koosta. Otsakkeen kysymykseen voisi vielä lisätä alaotsakkeen; Jos ratkaisee, niin millä kokoon voi vaikuttaa? Ruoditaanpa asiaa hieman syvällisemmin: (Kaikki mitä allekirjoittanut nyt julki panee, on omassa aivosolukossa pähkäiltyä, tai muilta kuultua, ja en missään nimessä osoita ketään mihinkään gategoriaan.) Puran asiaa aloittamalla sillä, että minulle lohen koko on ehkä suurin kriteeri, millä valitsen kalastuspaikkaa …

Valtakunnan toisessa perhokalastusta käsittelevässä julkaisussa oli E.S:n kirjoittama juttu perhopenkeistä. Myös valtakunnan suosituimmalla perhokalastusta käsittelevällä internexvoorumilla keskustelu käy näköjään kuumana hieman parempien penkkien ympärillä. Ollako rotaatio vai ei? Siinäpä vasta kysymys, joka selvästi jakaa mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Henk. koht. en sitä tarvitse, ja en aio ottaa asiaan kantaa seuraavassa sen enempää. Mutta ajattelin hieman valottaa omia käsityksiäni perhopenkeistä, ja laittaa julki omat mielipiteeni noista kahdesta penkistä, jotka minulta löytyy, ja joita aktiivisesti käytän. Penkit ovat HMH Standart Vise ja Regal Medallion Series Minun mieleeni selvästi juolahtaa päällimmäinen kysymys, jonka varjolla itse lähtisin nyt penkkiä ostamaan, mikäli sellaisen tilanteen edessä …

Naapurin (se perhonheitonopettaja) kanssa juhlittiin poikani synttäreitä viikonloppuna. Samalla siinä äidyimme keskustelemaan lohiperhoista. Kaivoin niitä perhoja kaapin perältä, joita olen onnistunut säästämään, tai eläköittämään. Ajattelin, että voisin laittaa muutaman noista perhoista tänne näytille, silläkin uhalla, että viimeisetkin arvostuksen rippeet perhonsidonnan suuruuksilta häviävät.. lopullisesti. Toisaalta, tämä on ainoa paikka, jossa minä saan tehdä edes suurinpiirtein mitä itse haluan (kotona se ei ainakaan enää onnistu). Pahoittelen kuvien laatua.. Eniveis, aloitetaan perhosta, jolla sain tähän asti suurimman loheni, vieläpä naaraskalan. Vesi oli korkealla ja hieman sameaa, ei kuitenkaan likaista. Siimana toimi tuolloin Guiden PT 3/4 uppo. Kaivoin askien pohjalta perhon, jolla ei olisi …

    Kirjoitin jutun Chasing Silver- lehteen perhonheitosta veneestä. Käänsin alkuperäisen tekstin suomeksi, ja ajattelin, että voisin sen täällä luetuttaa kotimaisena versiona maustettuna muutamalla kuvalla.   Lohenkalastus, toisesta kulmasta Vesi virtaa kohtuullisen nopeasti, mutta vene pysyy paikallaan virrassa hyvin helposti. Trond, venemies, kipparoi venettä keulasta, Timo, kalaparini, istuu veneen lattialla odottaen vuoroaan, ja minä seison veneen perässä. On todella helppoa ylettyä hotspottiin poolissa. Tällä vedenkorkeudella on enemmän tai vähemmän mahdotonta kalastaa tätä poolia rannasta. Toinen venekunta on seuraavassa poolissa alavirrassa. Antti, Hilmar ja venemies Sverre kalastavat siellä. Eletään kesäkuun puolta väliä ja olemme lohijokien aatelisella, Altalla. Lohenkalastus veneestä perhoa heittäen …

  Yksi varmasti tunnetuimmista, ellei tunnetuin, lohiperho on Green Highlander. Lukuisine variaatioineen se on pettänyt yli vuosisadan ajan varmasti tuhansia lohia. Perhokalastuksen veteraanit Brittein Saarilla kehittelivät perhoja lohen pään menoksi, ja lukuisat kuuluisat mallit juontavatkin perunsa tuolta ajalta. Nykyään GHR, kuten muutkin perinteiset mallit, ovat joutuneet käsissämme raiskatuiksi mitä erilaisimmilla tavoilla. Minulle GRH on ollut ns. ”rajatapaus” ja myönnettäköön, että jostain syystä olen monesti, jopa perholle täydellisen kelin sattuessa, jättänyt Hailanterin askiin ja sitonut jonkun muun sutturan siimaan. Mutta mutta… niillä kerroilla kun GRH on siimaan päässyt, verrattain usein on jotakin siiman päässä tapahtunut. Jos oikein pinnistän vähiin käyneitä aivosolújani, …