Lähes kaksikymmentä vuotta olemme kalastaneet samaa jokea, ja samaa rantaa. Tuona aikana on tapahtunut paljon hyvää, mutta myös huonoja asioita on tullut taipaleella vastaan. Suurimpana ehkä muutama vuosi sitten isäntämme poismeno. Se ei ikävä kyllä ketään meistä säästä, mutta tuolle elämänhaluiselle miehelle olisin kernaasti vielä muutaman vuoden suonut.
Olen jo vuosia seurannut lohenkalastuksen kehitystä, ja ennenkaikkea lohiturismin tuomaa huomiota, joka on varsinkin Norjassa paikallisväestön, lähinnä maanomistajien, ja ylipäätään lupia myyvien tahojen puoleta huomattu. Taitaa olla niin, että normaali rahvaan tavoitettavissa olevat kalapaikat alkavat olla ”tapissa”.
Olen monelle ystävälleni jo vuosia sanonut, että mikäli joudun tilanteeseen jossa joudun kilpailemaan netissä kalastuksesta, sormet verillä lupia varaten, taidan siirtyä muihin kuvioihin.
Tulevana suvena kalastussääntö tuolla kotijoellamme muuttuu, taas, ja kalastus vaikeutuu huomattavasti. Onkohan tässä ruvettava etsimään jotakin muuta paikkaa, vai pitäiskö alkaa kisaamaan luvista täällä internexin ihmeellisessä maailmassa.
Tavallaan tuo netissä suoritettava kalastuskorttien varausjärjestelmä on kai hyvä, mutta toisaalta se on erittäin epäreilu. Mikäli yhteydet tökkivät, saatat jäädä kortitta, ja pahimmassa tapauksessa olet jo varannut majoituksen.
Vaikka kalastus onkin mukavaa puuhaa, ei ainakaan minulla ole varaa käydä pohjoisessa lomailemassa, josko sitä jollekin päivälle sattuisi saamaan säädyllistä kalastusta, ja vieläpä ruhtinaalliseen hintaan.
Luin tuossa juuri parin ns. suurlohijoen sääntöjä, ja selailin Scanaturasta lupia jaksolle jona pitäsi olla lohessa tulevana suvena. Säälittävää…
Eittämättä mieleen tuli ajatus, josko laittaisi tuon rahan, jonka sijoittaa kalastukseen, vaikkapa Lottoon. Jos kävisi armoton mäihä, ja voittaisi pääpotin, voisin kustantaa itseni, ja kaveritkin koko kesäksi johonkin kalliiseen paikkaan kalaan.
Lohen kannalta nämä päätä huimaavat korttien hinnat ovat hyvä asia;
lupien vähetessä ja kallistuessa, kalastuspaine vähenee, kalastajat jotka pääsevät lohestamaan noille joille, ovat sivistyneitä ja harrastavat pyydä ja päästä- kalastusta, mikä on oikeasti hieno juttu. Niille taas jotka jäävät rannalle ruikuttamaan, tilanne vi…. raskaasti.
Tilanne on tietysti hyvin henkilökohtainen. Puhun siis itsestäni. Olen tottunut kalastamaan paikkoja missä paine on alhainen tai edes kohtuullinen, ja kohtuullisella prosentilla on saanut valita kalastushetkensä, ja jopa päässyt korkkaamaan pooleja, mutta nyt näyttää siltä, että tämä aika mennyttä. Ainakin näillä tuloilla.
Mitä pitäisi siis tehdä?
Voisin tietysti pohtia vaihtoehdoksi jotakin ns. yleistä jokea, johon lupia saa helposti paikan päältä, tai siirtyä taas vuokraamaan omia viikon pätkiä jostain keski- Norjasta, mutta taitaa sielläkin olla parhaat jo pyyhitty päältä pois.
Olen ollut silti Todella onnekas, koska olen päässyt kalalle paikkohin, joihin moni ei koskaan pääse.
Tilanne on eittämättä vaikea.
Jos jollakin on hyviä ajatuksia olen kuuntelevaisella kannalla.
Kaikesta huolimatta lohenkalastus perho-ongella on parasta, mitä mies voi aikuisten kurahousut jalassa tehdä. Ja toivottavasti jokainen meistä pääsee sitä kohtuudella harrastamaan, ja mieleisiinsä paikkoihin.
Kaikesta huolimatta; Turha maltti pois!
