Lueskelin PK. netistä keskustelua ”taktiikan valinta”. Eittämättä mielenkiintoinen aihe.
Suurelta osin keskusteluissa on hyvinkin järkeviä, ja toimintaansa puoltavia aiheosuuksia, joissa erilaisia näkemyksiä lohenkalastuksesta esille tuodaan.
Sivuan hieman tuota Chasing Silverin blogia, johon kirjoitin oikein kansainvälisellä kielellä aiheesta ”mitä siimoja käyttäisin”.
Tuo kirjoitushan on sitä samaa vanhan toistoa, jota minä, ja niin moni muukin lohestukseen hurahtanut aika ajoin suoltaa ulos, ja ilmeisesti ainakin minun tapauksessani kysymys on paremman taidon ja tiedon puutteesta.
Totuus lohestuksesta on kuitenkin monimuotoinen, niin yksinkertainen laji kuin se onkin.
Tuossa topicissa Sauli totesi yksioikoisesti totuuden, miten asiat ovat, pääpiirteittäin.
Minua kuitenkin vaivaa se asia, miksi jotkut lohenkalastajat saavat kuitenkin niitä kaloja vuosien saatossa ”enemmän” kuin toiset?
En tarkoita, että nämä kaverit saisivat kaloja huomattavia määriä joesta, jossa ei ole yhtään kalaa. Sehän nyt vain on niin, että tyhjästä on paha nyhjäistä, ja päinvastoin, silloin kun kaloja kulkee, ja niitä on, mahdollisuudet kalojen saamiseen ovat myös hyvät.
Ja tietysti se, että onkii 24/7 lisää mahdollisuuksia.
Se ei vaan ole ainakaan minun hommaani, aivan liian raskasta, toisin sanoen mielestäni perseestä.
Olen ollut muutaman kerran Altalla kalassa. Siellä kalastusvuorokausi alkaa klo 18 ja päättyy seuraavana päivänä klo 12. Minulle tämäkin tuotti suuria ongelmia, koska minä taas pidän päiväsaikaan tapahtuvasta kalastuksesta.
Tosin eihän sitä nyt voi purnata, kun sinne nyt on päässyt kuitenkin kalalle 🙂
Olen itsekseni pohtinut tuota saantiasiaa, ja joitakin hyvin selviä asioita olen itselleni selittänyt.
Kun onkii samoja vesiä vuodesta toiseen, paikallistuntemus karttuu, ja kalansaanti mahdollisuus paranee.
Eli; nämä tyypit, onkivat joka vuosi samaan aikaan, samoja paikkoja, ja saavat kaloja.
Esimerkiksi juuri tuolla Neidenillä häärii tunnettu ”mr. Pinpero”, joka saa pinperolla kalaa, koska tietää missä kaloja on.. jos niitä siis on.
Ei se silti niin kiveen kirjoitettua ole, että nämä samat Neidenin miehet saisivat kaloja muualta pinperolla samaan tahtiin.
Gaulalla käy samat naamat, ja ne jotka ovat ymmärtäneet kulkevien kalojen tavat, ja niitä myös saavat. Mutta uudella joella ei välttämättä hommat pelaakaan samalla tavalla.
Minulla ja meidän porukalla, tuolla pohjoisessa, on samasta rannasta, ja joesta, parin kymmenen vuoden kokemus. Joinain kesinä olen ollut siellä kuukauden, toisina kaksi viikkoa, mutta olen oppinut miten, ja missä kannattaa pyytää milloinkin, ja kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Sehän selvästi parantaa kalansaanti mahdollisuuksia. Saadaan kaloja, jos niitä on, jos ei ole, niin syödään vaan hirvipaistia..
Jne, jne…
Tämä pätee miltei kaikkiin ”saamamiehiin” jokea, ja hattua katsomatta.
Mutta sitten on muutama kaveri, jotka tekevät älyttömän määrän töitä, ja oppivat nopeasti kulloisenkin olosuhteen ja paikan mukaan muutella onkitapaansa. Nämä kaverit ovat niitä, jotka vuodesta toiseen poimii kalat, muiden pyytäessä tyhjää.
Näin se vaan on, sanoi kuka mitä tahansa.
Kalastin kohtuudella jossain vaiheessa myös Laksia, ja sainkin mielestäni hyvin lohia, mutta nykyään kartan koko jokea, koska siellä liikaa väkeä, siis minun mielestäni… ja hinnat aivan pois käsistä.
Laksista on tullut Gotta Be- paikka.
Samoin kävi myös vuosia sitten Orklalle, mutta siellä on vielä toivoa, koska huonot vuodet tiputtavat aina osan satunnaisista kävijöistä pois.
Laksilta kyllä saatiin tänä suvena tilastojen mukaan hyvin kaloja, ja isoja, mutta henkilökohtaisesti suhtaudun erittäin skeptisesti yli kaksikymppisten saatuun määrään.
Jos ei ole saanut kahdenkymmenen kilon kalaa, eikä ole oikeasti edes nähnyt sellaista, ja ei punnitse kalaansa, vaan mitan mukaan julistaa kalan painon, kannattaisi olla ”varovainen” kalan painon suhteen.
Perustelen kantaani jonkinlaisella tietämyksellä, ja sillä, että olen punninnut säkissä useankin aika ison kalan, joita olen luullut paljon isommaksi, mutta vaaka on armoton.
Atlantilaisella on kuitenkin tietty malli verrattuna esim. perämereläiseen, sukupuolesta riippumatta, ja esimerkiksi noita Laksin kalojen kuvia katsellessani, ainakin joissain ”yli kaksikymppisissä”, voisin melkein väittää olevan reilusti lisäpainoa.
Olen nähnyt kuvia esimerkiksi Mörrumilta yli kahdenkympin kaloista, jotka ovat alle 120 cm pitkiä.
Mutta minä en ainakaan tiedä yhtään 120 cm Atlantilaista, joka olisi 20 kg tai yli.
Oma tähänastinen ennätyskalani oli 129 cm pitkä, ja oli naaras. Punnittin Akin kanssa kala kahdella eri vaakalla, jousi- ja digi sellaisella, ja sellaisessa C&R pussissa, joka ei kastuessaan paina oikeastaan mitään, eikä pitäisi aiheuttaa kalan pinnalle ongelmia. Kahdenkympin Salter-jousivaaka painui pohjaan kuin kivi, ja 25 kg digivaaka sahasi 20,6- 21,7 kg välillä, ja päätimme että alimman painon mukaan mennään.
Muutama suvi sitten sain komean, kirkkaan uroskalan, joka oli 120 cm pitkä, ja oli muistaakseini 66 cm ympäriltä. Vaaka pysähtyi karvan alle kahdeksaantoista kiloon.
Olen nähnyt 23 kiloisen kirkkaan uroskalan, ja sekin oli yli 130 cm pitkä.
Ja sitten kun netissä on noita 25 kg c&r kaloja, niin sellaisenhan pitäis olla jotakuinkin 135 cm pitkä ja reilusti yli 70 cm ympäriltä.
Vai?
Saatanhan olla myös totaalisen väärässä tässä kaikessa.
En siis mitenkään väheksy saatuja kaloja, päinvastoin, hienoja lohia kaikki tyynni. Ja kateeksi käy noin hienoista ja isoista lohista.
En vaan aina ymmärrä tätä aikaa…
Joka tapauksessa, lohen saaminen on kyllä älyttömän hienoa hommaa.
lauantaina 6. syyskuuta 2014
