Kun aikanaan tutustuin Temppelikoiraan, puhuttiin tuosta karvasta maagisena materiaalina, jota ilman ei kukaan lohta kalastava homo sapiens voisi elää.
No hypetys taisi Håkan Norlingin ja Mikael Frödinin aikaan saamaa. Eipä sillä, onhan tuo materiaali hienoa, ja omaa hienon liikkeen vedessä.
Itse en ole juurikaan kyseistä karvaa käytellyt, paitsi perhossa nimeltä Pahtakorva, vai oliko se Phatakorva, Pahtagorva, Phatagorva..
Tuohon perhoon se kyllä sopii.
Varsinkin tuo Fiery Brown on kyllä hieno väri, ellei yksi hienoimmista.
Pahtakorva nimen perho on saanut saman nimisen poolin mukaan Altalla, Raipaksessa, joka varsikin alkukaudesta pelittää ilmeisen hyvin. Itse olen onkinut kyseistä poolia muutaman kerran, mutta elokuussa.
Koska olen viimeisen kymmenen vuoden aikana käyttänyt miltei yksinomaan Geduiini- siipisiä putkia, on tuo Pahtakorva ollutkin miltei ainoa putkiperho, joka muusta kuin Geduiinista sidottuna on saanut aikaa siiman päässä.
Innostuin sitomaan muutaman Pahtan, kun Matilaisen Antti lähetti kuvan Banaanista, jonka oli sitonut.
Ajattelin, että pitää ensi kauden alussa antaa uintikertoja tuolle perholle, koska sen värisävyt miellyttävät silmääni.
Olen itse saanut muutaman hienon lohen Pahtakorvalla, ja meritaimen perhona se on toiminut yllättävän hyvin.
Muista hyvin kymmenen vuoden taakse heinakuun puoleen väliin, kun olimme Reisalla Akin kanssa, ja Aki pääsi aloittamaan joen eräältä parhaalta poolilta. Akilla oli siiman päässä Pahtakorva, ja se myös tuotti tulosta. Kovan taistelun jälkeen nostin Akille viidentoista kilon kirkkaan uroslohen.
Oli ehkä yksi hienoimmista lohista, joihin olen urani aikana törmännyt.
sunnuntaina 26. lokakuuta 2014
seuraava >
< edellinen
Sitten muistan yhden elokuun reissun pohjoiseen Kokon Markun kanssa. Vettä satoi kuin Esterin Perseestä, ja joki nousi kuin isillä jouluna.
Olimme kuitenkin hyvillä korkean veden pooleilla, joten “omaa rantaa” heitellessäni pahtakorvaa upponarulla, tartutin hienon täisen jalkaluokan lohen, joka kyseisellä joella on kohtuullisen harvinainen koko. Yleensä kalat ovat kolmen merivuoden, tai sen yli, tai tittejä.
Myöhemmin smana iltana sain vielä karvan alle kolmen kilon mertsarin samalla Pahtalla.
Näihin Pahtoihin laitoin puolen tuuman kuparin putken eteen, koska jotenkin tämän tyyppisissä “runsaammin” häkilöidyissä perhoissa koen etupainon olevan jotenkin eduksi. Varsinkin kun siipi on rakennettu pelkästä koirasta, perä ei ehkä laahaisi niin paljoa kupari tasapainottaessa perhoa.
