Vuosi taakse oli Joensuun poikien kanssa Taylla, Skotlannissa, ja lupailin lähteä tänäkin vuonna maistelemaan Ardbergiä, sun muita viskinlitkuja, joista en itse asiassa ymmärrä oikein mitään.
Muistan kun viime reissulla sain keittiön pöydän ääressä lodgella esitelmän siitä, kuinka pitää pyöritellä tuota jaloa juomaa lasissa, ja laskea valuvia ”jalkoja” joista näkee seoksessa käytetyn sokerin määrän.
Minulle tuo oli täyttä hepreaa, ja sainkin tuimia ja paheksuvia ilmeitä, kun siemaisin aina lasin kerralla tyhjäksi, ja totesin päälle, että samalta ne kaikki maistuu.. ja tarkoitushan on tulla pöhnään.
No, ajattelin kuitenkin, että sitaisen muutaman Banaanin reissua varten, ja koska sidonta tuntui luontuvan mukavasti, teinkin heti putkia reilummin samaisella reseptillä, jota olen aiemminkin hyvällä menestyksellä käyttänyt.
Huomion arvoista on se, että varsinkin Kymillä tämä on pelannut hyvin.
Saattaapa seassa olla vaikutteteita Lindenin Pepen ”Alfin Kuparista”, ja toden totta, tuo kuparin värinen takarunko sopii hienosti Rusty Oliven kanssa runkoon.
Häkilä on sidottu sellaisesta vanhasta niskasta, joka oikeasti on paskaisen banaanin värinen.
Tämä niska on siitä samasta satsista yli kahdenkymmenen vuoden takaa, josta löytyy myös Strömsössä käyttämäni appelsiinin värinen häkilä.
Näitä niskoja suojellaan kuin Lontoon Hovia, ja niitä käytetään vain äärimmäisissä perhoissa 🙂
Tätä putkea heittelen irtokoukulla, johon yleensä sujautan sellaisen pienen muoviputken pätkän koukun silmän ja solmun päälle.
Mukavaa Joulun jatkoa.
Bansku
muoviputki
takarunko: kupari tinseli
eturunko: alle muutama kieeros lyijylankaa, Rusty Olive dubbing
häkilä: paskaisen banaanin värinen, muutama kierros
siipi: paskaisen banaanin väristä kettua, voi halutessaa laittaa muutaman kuparin värisen kimalteen sekaan
sivut: viidakkokukko
