Suurimmalla osalla meistä, ainakin minulla, on joki, johon palaamme vuosi vuoden jälkeen.
Minun jokeni on Reisa.
Kauan sitten, kun pääsin sinne kalalle, ei joessa ollut lohta tunkuun saakka, mutta ensimmäisestä kokemuksesta tuli niin vahva side, että olen sen jälkeen palannut joka vuosi takaisin.
Olen nähnyt joen kukoistavan, lohimäärien nousun, ja samalla kalastajamäärän kasvun ja hintojen moninkertaistumisen, puhumattakaan lupien saamisen hankaloitumisesta.
Myös huonoja aikoja ollaan nähty.
Silti, kaikesta huolimatta olen palannut joelle joka kesä, ja useimpina kesinä moneen kertaan.
Tulevana suvena pitäisi taas mennä, ja nyt parin- kolmen huonon vuoden jälkeen, olis mukavaa, jos joessa taas uisi enemmälti lohia.
Tätähän ei voi etukäteen tietää, joten ei auta kuin kokeilla.
Joki on minulle ollut aina suotuisa, mutta mennyt suvi oli kyllä vaikein kaikista.
Olen saanut kalastaa hienoja paikkoja, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta, mutta näistä kaikista joista, Reisa on minulle rakkain.
Muistan kun vuosia sitten tuskailin nuotiolla edesmenneelle isännällemme mahdollisuudesta päästä Altalle. Hän kuunteli hiljaa ja sanoi; ”Alta er bra, men ikke så bra. Miki, her du ha elva med fint strøm og kjempe laksen.”
Hän oli kalastanut Altaa paljon, mutta ymmärsi oman jokensa hyvät puolet.
Nyt, kun olen saanut kalastaa Altaa, olen saanut tyydytyksen tuskaan, ja voinkin todeta, että jos minun pitäisi valita muutama päivä parhailla paikoilla Altalla tai viikko Reisalla, niin kyllä Reisalle menisin. Varmasti Altalta on paremmat mahdollisuudet isoon loheen, mutta minä pidän Reisasta.
Istuimme kerran ystäväni Jokisen Jukan kanssa saunassa ja puhuimme lohenpyynnistä. Jukka on kulkenut Reisalla vuosikymmenet. ”Lopeta se älytön kohkaaminen sem ison perässä. Kyllä sinä sen täältä saat, jos olet saadaksesi.” Jukka sanoi silloin saunassa.
Meni muutama vuosi, ja sainkin sen ison.
Isoja lohia ei ole helppo löytää tai saada.
Näinä aikoina, kun planeetta on selvästi lopun tiellä, ja me ihmiset kulutamme sen voimavaroja aivan liian kovalla tahdilla, nuo isot lohet ovat vieläkin harvemmassa.
Olemme tulevaisuudessa tilanteessa, jossa lohensaanti on harvinaista herkkua, sen ollessa sitä jo nyt.
Meidän pitäisi oppia pitämään huolta luonnosta, ja varsinkin kalareissuilla nauttia siitä, että meillä on vielä mahdollisuus harrastaa lohenpyyntiä.
Tuossa konjakkipäissäni katselin koneelta videoita Reisalta, ja innostuin editeeraamaan muutamaa pikku pätkää.
Elitistisöitymisen pelosta huolimatta latasin ne juutuubiin.
Ei näillä Oscareita leikkauksesta saa, mutta jos joku saa edes hetkellisesti hyvää mieltä, niin sehän on hyvä asia.
Toisen, sen vanhemman, on kuvannut Aki aikaa sitten , ja toisen, muutama vuosi sitten Joonas.