Syksy on minulle siinä suhteessa mieluista aikaa, koska iltojen pimetessä perhonsidonta alkaa taas todenteolla. Tai no, oikeastaan se on myös hieman “orjuuttavaa”, koska tänä syksynä olen ottanut aika paljon perhotilauksia vastaan, ja ne pitäiskin nyt kunnialla saada täytettyä ennen ensi kauden alkua.
No mutta hyvääkin tästä aiheutuu. Materiaalien hankinta tuli ajankohtaiseksi, ja sainkin hieman täydennettyä varastoja, ja hyviä materiaaleja löytyikin. Tämä perhonsidonnan sosiaalipuoli on siitä hyvä, että vuosien varrella on kertynyt paljon kontakteja niin koto- Suomesta kuin ulkomailtakin. Totuuden nimissä, minä yritän hankkia materiaalit täältä, alan liikkeistä, ja jos niistä tai tutuilta ei löydy, niin sitten täytyy hankkiutua ulkomaan elävien pakeille. Onneksi Suomessa on aika kattava valikoima hyvälaatuisia tuotteita.
No tänään käydessäni lääkärissä, ajelin Sportia Pekkaan moikkaamaa Paulia, ja eräässä korissa oli sellaisia Tapolan (OPM) kautta tulleita niskoja. Eräs väri kiinnitti huomioni, ja tarkemman tarkastelun jälkeen sieppasinkin yhden niskan mukaani. Näitä ei muuten jäänyt sinne kuin 5 kpl, mutta varmasti muissa alan liikkeissä näitä löytyy.
Nimittäin aika hyvä Strömsööseen, ei ehkä niin kiiltävää, mutta tämä syvä Amber näyttää houkuttelevalta.
Stenbergin Mikko Näytti minulle vastaavaa väriä olevan laatuniskan jo Expoilla, mutta en sitten ottanut sitä sieltä mukaani 🙁
Tästä tulee oivia ottimatoja tulevalle kaudelle joita sitten ihmiset toivottavasti viuhuttelevat ympäri maailman lohijokia.
Samaan hengenvetoon puhuisin tässä erään asian puolesta.. päästäkää pliis niitä naaraslohia takaisin jokeen. Meillähän oli CSM:ssä kilpailu asian tiimoilta, ja minusta, ja raadin muidenkin jäsenten puolesta, täytyy kiittää osallistuneita, ja ennenkaikkea toivottaa Laurille Onnea. Upeaa, että tuollainen kala päätyy takaisin jokeen eikä pakkaseen. Moni varmasti olisi miettynyt kymmeneen otteeseen, mutta 120 cm narttu on oikeasti joelle hyvä asia. Tuollainen kala tuottaa jotakuinkin 10 tuhatta munaa, joten jos edes murto-osa saadaan takaisin, on siinä enemmän arvoa kuin antibiootilla kasvattamoissa.
Uskon vahvasti, että lohen perhokalastuskulttuuri muuttuu, ja me ymmärrämme, että meidän pitää kaikin tavoin suojella Atlantin lohta, jotta voimme tulevaisuudessa tätä mahtavaa kalaa perhokalastaa. Me voisimme lopettaa toistemme syyttelemisen ja vikojen hakemisen muista, ja mennä peilin eteen miettimään, olemmeko me parempia kuin ne muut… tuskin olemme. Ja tämä siis koskee meitä kaikkia, minua etunenässä.
Kymin pojille täytyy kyllä nostaa sitä vanhaa hattua, että siellä kulttuuri on ottanut aimo askeleen vuosien varrella parempaan suuntaan. Ja tänä syksynä kalojakin saatiin paljon, ja komeita kaloja. Hienoa oli myös nähdä, kuinka nuorisoketju kyykytti kokeneempia, ja itse Jessen perässä onkineena voi vain todeta, että kyllä poika vetää komeesti. Siinä on meille vanhoille jäärille vähän onkimisen mallia…
Ja tähän loppuun ihmettelen sitä “rokkenrollin” huutamista… ;).. tai no huutakaa vaan, kyllähän maailmaan ääntä mahtuu 🙂