Kevään ensimmäinen reissu tuli tehtyä Skotlantiin. Olimme Speyllä, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Olin onkinut hieman taustatietoa Kairan Pertsalta, josta olikin mukavasti apua.
Vaikka tuulikin miltei koko ajan kovaa, pääasiassa oli ihan asialliset keväiset ilmat.
Kalastus oli mukavaa ja joessa vesi oli ajankohtaan nähden alhaalla ja vesi lämmintä. Kaloja näkyi menevän ylös kiivasta tahtia ja mekin jokusen saimme.
Beatti oli tosi hieno ja Ghillie oli asiallinen ukko. Kalastelimme Ballingdalochin Estatella yhtä alueen Beateista, ja saimme yhtenä iltana kutsun isännän kotiin, tai siis Linnaan, viskin maistajaisiin.
Minä ilmoittauduin kuskiksi, koska minulle se paloviina tuottaa lähinnä poltetta kurkunpäähän. Kyllä hyviä viskejä tuolta löytyy, mutta minä kun suosin muita eliksiirejä.
Eniveis, kun kutsu Linnaan tuli, kysyin Ghllieltä, minkälainen vaatetus olisi omiaan moiseen tilaisuuteen. Hän sanoi, että ihan kalavehkeissä voi mennä ja jos haluaa, voi sitten tulla vaikka kalalle vielä illaksi.
Kun sitten aika koitti ja suuntasimme Linnaan, mielessä kävi josko fleecepuku on sitten kuitenkin hieman ”rahvas” valinta moisiin kinkereihin. Pääsimme linnan pihalle ja Housekeeper otti meidät virallisesti vastaan ovella. Ensimmäinen ihmetys oli tietenkin asusteemme, jotka sisälsivät lähinnä fleecehousuja, prmaloft-takkeja ja parit Reinot, jotka aiheuttivat suunnatonta huvitusta Housekeeperissä. Selitimme saaneemme hieman väärää tietoa ja olimme tulossa suoraan kalasta, joten emme olleet varautuneet moiseen tilaisuuteen vaatetuksen suhteen.
Kun menimme sisään, kaikki muut paikallaolijat olivat vähintäänkin siisteissä vaatteissa, joihin siis lasketaan tässä tapauksessa puvuntakki tai slipoveri, suorat housut ja siistit kävelykengät. Suomi-pojat saapuivat kalakalsareissa tontille.. Voi vittu.
No, isäntä, joka on siis Englannin Kuningattaren lähipiiriä ei antanut vieraiden asusteen hämätä, vaan tokaisi heti; ”Welcome to my home” . Asiallinen kaveri.
Ensimmäisenä edessämme odotti avoin baarikaappi, jossa tuota Ylämaan jaloa juomaa olikin useita pulloja mitä erillaisemmilla etikeillä varustettuina.
Siitä siirryimme seuravaan huoneeseen, jossa tarjoiltiin pikku purtavaa ja jossa paikalla olivat ns ”paremmat” kalastajat, jotka siis kalastivat alueen parasta beatia. Kolme Brittiä, yksi Swedu ja kaksi Norskia, joista toinen taisi olla joku nimimies.
Britit ja Swedu olivat asiallisia seppiä, mutta kumma kyllä Norskit katsoivat jotenkin alta lipan meitä. Liekö asu haitannut, vai pitivätkö itseään parempina ihmisinä.. No enpä tiedä, mutta eipä ne saaneet yhtään enempää kaloja, vaikka parasta aluetta kalastivatkin.
Yksi Britti, 79- vuotias herrasmies, oka on kalastanut aluetta 21 vuotta putkeen olikin innokkaasti jutulla meidän Suomalaisten kanssa. Hän kertoi hienoja tarinoita muunmuassa River Wye:stä, jossa oli aikoinaan kalastellut kevätlohta. Hänellä oli monta 35-paunaista ja yksi 40- paunan kala sieltä, siis Springereitä. Ja viskikin näytti maistuvan ukolle.
Ilta sujui leppoisasti ja parin tunnin session jälkeen muut ukot olivat saaneet odotuksilleen vastinetta Viskin muodossa. Poistuimme paikalta isännän saattaessa meidät ulos.
Pitää tähän väliin todeta, että tässä olisi ihan helvetisti oppimista muillekin kalastuksen järjestäjille.
Tuollaisella kohteliaisuudella ja pienellä illanvietolla saa kenet tahansa palaamaan seuraavanakin vuonna.
Tosin taitaa olla meillä Suomessa kaukana moiset tilaisuudet, joissa näin hienosti ja ennenkaikkea hienostuneesti asioita hoidetaan.
Muutama kuvatus ja pieni filmin pätkä, jossa allekirjoittanut ajaa Traktorin tonteille.
Kuvat: Vensku, Hemi ja meikkis
