Lohenkalastus on hieno laji.
Talven pitkien pimeiden iltojen ja sidontapenkin äärellä tehtyjen tuhansien lankakierrosten jälkeen kesällä siimaan sidottu taikakalu ui virran poikki ja parhaassa tapauksessa lohi ottaa perhon. Kovan ja kauan odotetun väsytyksen jälkeen rannassa makaa lohi. Voiko parempaa kuvitellakaan?
Kala nykykäytännön mukaan mitataan, joskus jopa punnitaan pussissa tai yksinkertaisesti laitetaan pakkaseen. Kuvia otetaan kännykällä eri suunnista ja hetken päästä Some laulaa.
On Vacebookkia, Instagramia, ja kaiken maailman blogia (niinkuin tämäkin) johon kalojen kuvat syydetään ja sitten ruvetaan odottelemaan kommentteja, tykkäämisiä yms. Itsetunto kasvaa jokaisesta peukutuksesta ja peilistä tuijottaa entistä kovempi lohimies.
Voe Helevetti.. etten paremmin sanoisi.
Siis en millään muotoa sano olevani tämän yläpuolella.päinvastoin. Yhtälailla minussa, kuin jokaisessa kalamiehessä asuu pieni narsisti, joka tavalla tai toisella pitää siitä, että joku muu arvostaa tekemistäni.
Mutta, mutta… jossain kulkee raja. Ainakin minulla…
Kuluneen kauden, tai paremminkin kevään ja kesän aikana, jolloin tilanne oli jopa epätoivoinen Koronan takia, aloin punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja sen varalle, että lohireissut ihan oikeasti jäisivät tekemättä. Onneksi näin ei kuienkaan käynyt.
Kun sitten selvisi, että rajat aukeavat ja pääsemme joellemme, päätin, etten katsele mitään tilastoja, Vacebookkeja, instagrameja yms. Halusin vain pitää lomaa ja tietysti toivoin saavani kalan, tai jopa kaloja.
Sain kalani, ja olin tyytyväinen niihin vähiin tapahtumiin, myös pettymyksiin joita sain kokea joella. En tiedä, onko oikeasti vanhuus iskemässä, mutta miltei totaalinen yliannostus Somea on kurkunpäässä.
Tulee eittämättä mieleen, että kenelle me oikeasti kalastamme? Itsellemme vai muille?
Ymmärtääkseni kalastuksen pitäisi olla rentouttavaa, mutta tietysti kalan vähyys tai muiden kanssakumppaneiden kalan saanti aiheuttaa aina hieman onton olon, jossa alkaa punnitsemaan erilaisia epätoivoisia vaihtoehtoja miksi oma kalastus ei tuota tulosta.
Tähän päälle kun laitetaan Somen tuoma paine, jossa epäoonnistuminen ei ole vaihtoehto, tilanne on kestämätön. En siis millään muotoa kohdista tätä kehenkään tai mihinkään tahoon, ja kokemukset joihin peilaan ovat vain henkilökohtaisia.
Eikö nykyään voi olla saamatta kalaa? Ei, koska et ole mitään jos et saa…
Onneksi kuitenkin löytyy kalastajia, jotka aidosti nauttivat kalastuksesta ja onnistumista ilman mitään piilotettua agendaa.
No, menimme kuitenkin elokuussa vielä kalalle, me, myself and I, Randöö, Kanala, tuo Kupalan bestis ja Peirotteri. Elokuun kalastus on mielestäni jotenkin hienoa, koska asioilla ei ole niin kauheasti väliä. Jos saa niin hyvä, jos ei, niin sitten ei. Pääasia on, että syö hyvin, nukkuu hyvin ja mukana on riittävästi Zacapaa ja Gin Tonicia.
Olin ostanut kortin omien vesiemme ulkopuolelta ensimmäiseksi päiväksi, koska meillä ei ollut omille alueillemme kortteja tarpeeksi. Saavuin pienen Ghillien homman jälkeen poolille, ja se näytti hyvältä. Olen onkinut kyseistä pätkää vuosien varrella paljon, joten mikään uusi tuttavuus pooli ei ollut. Olin yksinäni, joten rauhassa laittelin vavat kasaan ja mietin mitä pörhöä jordaaniin syytäisi. Auoin askejani ja taas, jälleen kerran valisin pienen Allyn. Siimana oli Narun Drifter, josta olin tehnyt bellyn, johon laitoin 2-4 kärjen. Kun teputin poolin yläpäähän kala kävi loiskauttamassa peruspaikalla minusta hieman alavirtaan. Otin siimaa ulos ja ehkä viidennellä heitolla kala otti perhon. Asiaa, heti ekalla laskulla.
Kala nyki niin perkeleesti ja ajattelin, että tämä on nyt se kauan kaivattu iso meritaimen. Otteet olivat juuri sellaiset kuin aiemmin vuosien varrella saamillani paremman kokoisilla mertsareilla ovat olleet. Siimaa lähti kelalta tasaisen varmasti, ja hetken päästä olinkin jo varma, että kyseessä on lohi. Kymmenen minuutin temuamisen jälkeen kiskoin kivikolle komean täisen nartun, joka oli suupielestä hyvin kiinni. Voi tätä onnen päivää..
Irrotin kuokun suupielestä laadukkailla, ja todella kalliilla Hatchin pihdeillä :), ja mittasin kalan. 103- senttiä, tosi pulska naaras. Kala lähti hetken varmistelun jälkeen takaisin syvyyksiin ja minä istuin kivikolla onnesta mykkyrässä.
Kalastelin hetken itsekseni, kun sitten poolille tuli uutta väkeä, jotka osoittautuivatkin mukaviksi maanmiehiksi Kuusamosta. Hetken höpöttelyn jälkeen nälkä voitti kalastuskiiman ja päätin lähteä syömään Randöön laittamia herkkuja.
Päivät soljuivat leppoisasti, ja oikeastaan reissun paras tapahtuma osui Kanalalle, Kupalan bestikselle, joka sai komean lohen. Aamulla kun Kanala oli lähdössä kalaan, hän pui perhovalintaa. Käsissä pyöri pieniä Allyja, joista yhdestä oli Tippetit irti. Kanala oli epävarma perhon toimivuudesta, mutta Radöön kanssa todettiin, ettei se lohi kyllä laske Tippetin määrää perhossa. Kun sitten muutaman tunnin jälkeen olin alempana kalassa, puhelin soi ja Kanala soittaa innostuneen oloisena: ”Nyt se tuli.. Jumalauta, metrin lohi. Eikä se laskenut niitä Tippettejä!”
Harvemmin näkee noin tyytyväistä ja vilpittömästi onnellsta kalastajaa. Meni kyllä hyvään kotiin tämä kala.
Kaiken kaikkiaan kausi meni hyvin. Saimme mielestäni olosuhteisiin nähden hyvin kaloja ja muutenkin kaikki meni kohtuullisen vaivattomasti.
Tälläinen Somepimento on kyllä todella terveellinen ja suositeltava vaihtoehto. Jälleen kerran voi todeta, että omien kokemuksien hankkiminen on kuitenkin sitä omaa tekemistä, ja se oikea, fyysinen kokemusten jakaminen jokivarressa on ainakin minulle se normaalimpi vaihtoehto kuin kuvien syytäminen tuonne Somen maailmaan. Korostan, että minulla ei ole kenenkään tekemistä vastaan mitään ja puhunkin vain ja ainoastaan omasta puolestani.
Tähän loppuun totean, että varsinkin nuoremmille kalastajille, jotka aloittelevat perhokalastusta, että internex on hyvä paikka läytää tietoa, mutta terve kriittisyys sieltä löytyviä juttuja kohtaan, kuin myös vanhempien jäärien jutuissa on järkevää. Oman järjen käyttö omassa tekemisessä ja itseopiskelu on pidemmän päälle parempi vaihtoehto, sillä virheiden ja munat pataan- reissujen jälkeen onnistuminen tuntuu entistä paremmalta. Kaikkea tietoa ja kokemusta ei saa Somesta ja turhan moni pettyy liian suurten ja epätodellisten mielikuvien vuoksi, joita on hankittu tuolta viihdyttävästä, mutta niin petollisesta Somemaailmasta.
Alla vielä kuva Kanalan komeasta elokuun kalasta.
Picture Jan Kubala
