Kävin tässä jokin aika sitten parikin pitkää keskustelua Leivolaisen ja Reinolaisen kanssa lohivavoista ja erilaisista mieltymyksistä niiden käytössä. Markus kysyi minulta suoraan mitä mieltä olen rehellisesti esimerkiksi Asquithista ja vuoroin esitin saman kysymyksen Namskuista Markukselle. Keskustelu oli itseasiassa hyvä ja avaava, ja kummallakin puolella oli hyviä perusteluja omille mieltymyksilleen.
Minullahan ei ole nykyään sen enempää tekemistä Loomisten kanssa kuin se, että niillä olen kohtuullisen kauan kalastellut. Normarkin sopimuksen loppuessa Shimanon kanssa on myös minun suhteeni Loomikseen puhtaasti asiakaslähtöinen. Korostan kuitenkin, että tekemiseni Loomiksen kanssa oli minulle puhtaasti sitä, että vilpittömästi pidän tuotteesta.
Maailma on täynnä hyviä vapoja ja kaikissa niissä on hyvät ja huonot puolensa.
No eniweis, Markus kysyi minulta suoraan puhelumme aikana mikä on mielestäni ”minun” vapani? Vastasin, että Asquith. Jatkokysymys oli Miksi? Mielestäni se viidentoista -ja neljäntoista jalan mitoissa on edelleen minun käteeni sopivin tuote, jota olen pidellyt. Olen siis kokeillut kaiken maailman kepit ja muutama on tuntunut tosi hyvältä, mutta olen kyllä todella mieltynyt Asquithiin.
Jos nyt kuvitellaan, että normaalikalastuksessa aika, jonka käytämme heitosta heittoon olisi sata prosenttia, niin itse heittohan on siitä vain maksimissaankin 30 prossaa, ehkäpä paremminkin 10-15 prossaa. No joo, joku aloitteleva kalastaja saattaa virpoa viisi, jopa kuusikin kertaa saadakseen heiton edes jollain tavalla liikkeelle, mutta normi-Pena nostaa, heittää suuntaa ja tekee varsinaisen heiton. Tähän ei mene kyllä kovin pitkään. Saati sitten joku oikea heittäjä, joka nostaa ja vain heittää..
Sitten alkaa svingi. Riippuen paikasta svingin kesto voi olla hyvinkin pitkä ja jos rannaria on ulkona paljon, sen strippaaminenkin ottaa aikansa. Koko tämän ajan pidät vapaa kädessäsi, ja jos vapa on esim. liian kärkipainoinen, se on inhottava käyttää, ainakin minun mielestäni, pitipä vapaa butti munia vasten, roikottamalla tai vaikkapa kainalossa. Tällöin vapaan ei meinaa saada sellaista kivaa balanssia oikein millään, eikä se tunnu “omalta” millään otteella. Lohestus on niin pitkäveteistä suurimman osan ajasta, että ainakin minun mielestäni se tärpin odottaminen voi olla jokseenkin miellyttävääkin, ainakin kun välineet ovat sopivat.
Se, mikä minun mielestäni juuri Asquithissa on niin hyvä, on se, että sitä on kelasta ja otteesta riippumatta äärimmäisen mukava pitää kädessä. Vavan balanssi on tärkein asia, jota minä peilaan vavan käytössä. Ja kun heitto-ominaisuudetkin sopivat minulle tuon tyyppisessä vavassa loistavasti, niin paketti on minun käteeni oikea.
Vapojen pituudella voidaan vaikuttaa balanssiin paljonkin—>pidempi vapa- painoa kärjessä enemmän—>lyhyt kepukka- painoa kärjessä vähemmän. Tämähän nyt on kohtuullisen selkeä asia, mutta mikäli joku aloitteleva kalastaja lukee tätä (tai edes joku), niin perustelen hieman näkemystäni. Vapojen toiminta voidaan nykyään jakaa oikeastaan kahteen kategoriaan: kärjestään jäykät ja pehmeämmät vavat. Toisin päin voisi sanoa, että tyvestään enemmän alas taipuvat ja vähemmän taipuvat.
Joo joo, taas joku ottaa hernettä nenään, mutta karkeasti näin se menee.
No jos vapa on vaikka viisitoista jalkaa ja kärjestään ”jäykkä”, niin on aivan luonnollista, että se myös painaa kärjestään enemmän kuin vapa, jonka kärkeen ei ole tarvinnut laittaa niin paljon potkua, eli massaa tai jotain muuta toimintaa jäykistävää ainesosaa. Vastaavasti nämä vavat ovat monesti myös “alemmas tulevia” tyvestään, koska johonkinhan sen sen voimaa tuottavan taipuman on mentävä. Monet vavat, jotka ovat enemmänkin pitkille siimoille, tuntuvatkin ainakin minun käteeni kärkipainoisilta. Esimerkkinä voinen käyttää Burkin 14,5 jalkaista ysiä, joka on äärimmäinen hieno keppi, mutta verraten painava nokastaan, jos vaikka verrataan saman mitan ja luokan Loomiksiin. Vapa on kiva heittää, mutta koen sen olevan hieman painava siinä 70 prosentin osuudessa.
Jos taas otetaan lyhyt vapa esim. 12,6 jalkaa luokassa 9, on vavassa potkua ja se tuntuu kevyeltä, koska aihio on suunniteltu tuossa lyhyemmässä mitassaan tuottaamaan voimaa painavamman luokan siimoille. Ja kun vapa on lyhyt, on selvää, että kärki ei paina. Taas toisaalta, vaikka luokka on 9, ei se tuo heittoon pituutta ja jotkin muut ominaisuudet puuttuvat verraten vaikkapa viisitoista-kinttuiseen keppiin.
Lyhyillä vavoilla on paikkansa, niin kuin myös pidemmillä. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, vaan jokaisen täytyy itse käyttää omia aivojaan päättääkseen mistä pitää.
No, sitten puin hieman vapojen kestävyyttä.
Ei ole olemassa yhtäkään vapasarjaa, jossa ei olisi reklamaatiossa palautettuja vapoja. Jos joku nyt kirkkain silmin väittää, että on, niin puhuu paskaa.
Vapoja katkeaa, korkkeja halkeaa, renkaita vääntyy, lakkaukset halkeavat, renkaita irtoaa jne jne jne jne… Olen nähnyt kuinka menee poikki Loomiksia, Vissuja, Nameja, Hardyja, Sageja, Looppeja, Orviksia yms yms ja siis korostan, että olen siis itse ollut paikalla. Itsekin olen katkaissut kolme Loomista, pari Sagea, Vissun ja Hardyn. Ja taimenkalastuksen aikoina montakin Orvista.
Suurin osa vapojen ongelmista kuitenkin on puhtaita User Erroreita, joissa tietämättään, huomaamattaan tai jopa välittämättään hiljakseen kohdistaa vapaan ”huonoa” rasitusta. Puhumattakaan huolimattomuudesta, esim jättää vavan maahan ja joku polkee sen poikki, tai laittaa sen autoa vastan ja tuuli kaataa vavan. No tällöinhän sitä soitetaan edustajalle ja sanotaan, että meni heitossa poikki….
Hyviä esimerkkejä on mielestäni monia, mutta poimin tähän pari- kolme sellaista;
– Vacrack, tuo niin ihana keksintö, joka säästää lohestajan kultaista aikaa ja vaivaa. Väitän, ja tiedän, että moni vapa saa osumaa Vacrackissä kuljetuksen aikana. Vapojen kärjet hakkaavat toisiinsa, kärjet osuvat oksiin ja se kohta vavasta, joka on tiukasti hirtetty siihen katolla olevaan räkkiin, joutuu todella koville. Itse yritän mahdollisuuksien mukaan laittaa jotain pehmustetta vapojen väliin, ja myös kietoa pehmustetta siihen kohtaa vapaa, joka on kumilenkillä hirtetty kiinni, juuri sihen katolla olevaan räkkiin. Myös se, miten kiinnittää vavat alaosastaan konepellillä olevaan räkkiin on tärkeää, varsinkin jos käyttää painavia keloja. Mielestäni neljä vapaa on ihan maksimi yhteen räkkiin.
Esimerkiksi Skoteissa kun meitä on viisi tai kuusi jeppeä ja vain yhdet räkit yhdessä autossa, mInä olen Se, joka pätkii vapansa suosiolla. Tähän ei kyllä mene niin paljoa aikaa, ettenkö sitä voisi tehdä, varsinkin kun olen matkassa lentokoneella, johon tavaraa ei saa mukaan niin paljoa kuin haluaisi.
–Nykyaikaisen hiilikuituvavan teippaminen. Vaikka minut taas munista hirtetään, sanon tähän, että mikäli vapaa pitää teipillä vapaa kasassa, kannattaa vapa myydä pois tai opetella heittämään. Kun vapa teipataan yleisimmin sähkärin teipillä, tullaan tilanteeseen, jossa teippiin luotetaan yksinkertaisesti liikaa. Teippi joustaa, ja varsinkin todella kuumina päivinä se venyy ihan helvetisti. Olen siis sähköasentaja, joten jotain tiedän asiasta. Kun vavan osat ovat teipattu, niitä ei tule kiristeltyä juuri ollenkaan kalareissun aikana, varsinkin, mikäli vapa on samassa modessa koko ajan, koska ajatellaan, että teippi on pelastava tekijä. Kun teippi antaa huomaamatta periksi vavan taipumasta johtuvan ovalisoitumisen takia, osat tuppaavat löystymään teipin alla. Ja kun osat löystyvät, ja sen myötä tulee halkeamia ja siitä johtuvia vaparikkoja, ne kohdistuvat juuri niihin kohtiin, jotka ovat joko teipin alla tai välittömässä läheisyydessä. Been there, done that. Parempi on hankkia vapa, jonka osat pysyvät yhdessä ilman teippiä. Ei ole iso vaiva kiristää osia ennen poolille menoa. Myös joissain teipeissä käytettävä liima saattaa reagoida vavan lakan kanssa ja monta vapaa olen nähnyt, joissa liima on ”kiehuttanut” vavan lakkauksen.
–Huono heittotekniikka. En tiedä tarvitseeko tätä edes perustella, mutta sanon muutaman sanasen asiaan liittyen.. Kun opetan heittämistä, huomaan, että monilla, varsinkin vasta-alkajilla, että myös kokeneemmilla ilmenee huomattavaa liiallista voimankäyttöä. Tämä on luonnollista ja tekniikan korjaantuminen, sekä välineiden valikoituminen kokemuksen karttuessa parantaa asiaa. Tässä tullaan tilanteeseen, jossa vapa joutuu todella koville. Mikäli tekniikka ei meinaa löytyä kohdalleen, ja vielä välinevalinta on metsässä vavan ja siiman suhteen, vapa saa kipua kyllä ylettömästi. Pitäähän vavan kestää normaali käyttöä, mutta kun esimerkiksi otetaan ylipainoinen Skagit-siima, kevyt vapa ja niitä kun runtataan vajavaisella tekniikalla, en yhtään ihmettele jos vapa katkeaa. Myös siiman osuminen vapaan aiheuttaa huonoa rasitusta, saati että heittää kuparituubin täysillä aihioon. Tästä ei sen enempää…
Totuus asiassa on se, että vapaa ei yksinkertaisesti voi tehdä mittaansa kevyemmäksi hukkaamatta kestävyysominaisuuksia, ainakaan nykytekniikalla. Nykyään vapojen painoista on eriilaisilla tekniikoilla saatu paljon pois, mutta se väistämättä tuo muita ongelmia. On jokaisen oma asia mitä vavaltaan hakee; keveyttä, balanssia, äärimmäisiä heittopituuksia, voimaa, fiilistä tai vaikkapa yleistä mukavuutta. Omien mieltymyksiensä perusteella vapa kuitenkin pitää valita ja opetella käyttämään sitä Oikein.
Myös aiemmin mainitsemani 30/70 suhde heiton ja uiton välillä kannattaa huomioida.
Tähän loppuun kevennän hieman. Pari kolme vuotta sitten katkaisin yhden viisitoistasen Asquithin kalan kanssa pohjoisessa. Olimme hieman juhlistaneet Repen lohta ottamalla ”muutaman” konjamiinin, ja siinä illan kuluessa kävimme poolilla heittämässä kierroksen silloin tällöin. Minun vuorollani päätin laittaa Vimun siiman päähän ja koittaa alkukaudesta riippumatta interkärkisellä siimalla. Heitto sujui kohtuullisesti pienestä jurrista riippumatta ja puolessa välissä poolia Repe tuli rantaan kuksan kanssa josta otin pienet tujaukset kesän kunniaksi. Repe sanoi, ettei lohi enää ota Vimuun, mutta samalla sekunnilla lohi kuitenkin päätti hyväksyä täydellisen heiton päätteksi täydellisesti sidotun Vimun.
Repe rynni puskien läpi laavulle ja kailoitti muille, että “Sillä” on kala kiinni. Lohi veti alavirtaan ja me mentiin perässä. Lohi junnasi syvän päällä ja minä väsytin kalaa korkean kivipenkan päältä. Kala alkoi väsyä ja Randöö meni polvilleen kivikolle kalaa nostamaan. Vedin kalan raakana kivien viereen, josta Randöö yritti parhaansa mukaan saada siitä otetta. No, kuten humalaiseen mielentilaan kuuluu, Elvis sisälläni päätti nopeuttaa rantautusta. Väänsin vavan äärimmilleen, ja ”nostin” reilu metrin mittaista lohta vavalla ilmaan. Laitoin vavan butin ja koko alakahvan reittäni myöden ja nostin pakettia ylös minkä jaksoin. Vapa oli niin mutkalla, että Antti K, joka oli sen ainoan kerran meistä selvin, huusi että ”Nyt Katkeaa!!”. Minä huusin vastaan, että ei katkea, kun minulle on sanottu niin.. Metrin kala sätki puoliksi ilmassa 0,45 ssa Trabukossa ja Taneli nauroi kuin viimeistä päivää. Ei saatana nouse, mutta väännänpä lisää. ”Nouseehan se ilmaan Saatana… !!!”
PAM!!!
Järkyttävä pamahdus Norjan kesäisessä yössä ja Asquith poikki, kala irti ja siimat poikki. Vittu.
No, esitin tuohtunutta, mutta samalla itsekseni nauroin että kuinka Urpo voin olla. Soitin siltä seisomalta Janille, joka lauantai-illasta huolimatta vastasi puheluuni.
”Vittu, meni kalan kanssa vapa poikki.”
”Jaa Asquith vai?”
”Joo”
”Mitä tapahtu?”
”Ihan normisti väsytin, ja meni vaan poikki”
”Voi Vittu”
”Joo”
”Laitan heti maanantaina uuden vavan sulle sinne pikana”
”No ei tarvi. Mulla on toinen mukana ja kolme GLXää. Enköhän mä pärjää”
Tuunustin kyllä myöhemmin miten asian laita oli ja sain osan tilalle heti kun menin kotiin. Oli muuten sama vapa, joka oli kaikissa demoissa ja opetuksissa mulla käytössä. Ihme ettei se mennyt aiemmin, kun miettii kuinka paljon se sai rantua erilaisilta heittäjiltä.
Nykyään omistan kolme 15 Asquithia, yhden neljätoistasen Asquithin, kolme viistoistasta GLXää, ja yhden nelitoistasen Gleksin, sekä pari Vissun 12,6 Toolia, jotka on poikani keppejä. Ja tavallaan yhden Burkin…
Kaikenlaisia projekteja on viritteillä, joista yksi vapaprojekti kiehtoo todella paljon. Jos asiat menevät hienosti saattaa päästä oikeasti vaikuttamaan kehitystyöhön erään vavan kanssa.
Ja nyt sormet, varpaat ja hampaat ristiin, että päästään huhtikuussa Speylle…
