Paljon on kirjoiteltu, ja näköjään kiistelty, ”sopivista välineistä”.
No, eikös se nyt ole niin, että sopivat välineet ovat sellaiset mistä itse pitää, olkoon ne vaikka euron alennuskorista hankitut tahi vaimon keittiöremppaan säästetyillä tonneilla salaa hankitut.
Ainakin periaatteessa näin.
Mutta, totuus kyllä taitaa olla loppupelissä se, ainakin minun mielestäni, että vaikka hinnat esimerkiksi vavoissa ovat täällä pohjolan perällä huimia, noihin hintoihin sisältyy muutakin kuin vain se fyysinen vapa.
Ainakin minun tietooni on saatettu, että joitakin vapoja on ihan oikeasti suunniteltu, mietitty ja testattu. Kai tällekin työlle jotain arvoa voidaan laskea?
Voinhan olla väärässä, ja sen tiedänkin, että monet vavat ja innovaatiot syntyvät puhtaalla tuurilla, kun vavanosia sylkevä mylly on syytänyt läjän vavanosia, joita sitten yhdistellään, ja koitetaan löytää soiva paketti.
Aina tämäkään ei takaa sarjan lopulta tullessa markkinoille, että vavat olisivat samanlaisia kuin se jokseenkin onnistunut demo-versio. Jossain välissä se laadunvalvonta saattaa pettää.. ikävä kyllä. Been there, done that.
Olen itse ollut muutamassa vapatestissä mukana, ja ainakin noissa testeissä vavat mistä itse olen pitänyt ovat sijoittuneet hintaluokaltaan sinne yläpäähän.
Tähänkin on mielestäni harvinaisen yksioikoinen selitys; Ne ovat olleet selvästi parempia käteen kuin ne halvemmat. Toki, kiistämättä, sieltä lower endistäkin on löytynyt muutama mukavahko vapa, mutta yleistäen voisin omalta kohdaltani todeta, että koska vapamakuni on yksin- ja ainoastaan vain minun makuni, ne high-endin vavat ovat sopineet minulle paremmin.
Ensinnäkin noissa ”paremmissa” vavoissa balanssi on heti eri luokkaa kuin halvoissa. En tiedä mistä se johtuu, mutta se nyt vaan on näin.
Kun menee kauppaan, usein, miltei aina, vavassa ei ole kelaa kiinni, testaaminen hetkuttelemalla saattaa aiheuttaa väärän kuvan vavasta. Itse olen käyttänyt tälläisissä tilanteissa seuraavaa kikkaa:
-Otan vavan käteen, ja laitan vavan makaamaan oikean käden varaan, vavan painon ollessa muutaman sormen päällä, siitä kohdasta, mistä tykkään vavassa pitää yläkahvasta kiinni. Ilman kelaa vapa tottakai nii-aa nokka edellä. Sitten laitan toisen käden kämmenpuolen sormet hellästi butin päälle, pitäen vapaa vaakatasossa. Mikäli tuntuu siltä, että joudun ”väkisin” pitämään vapaa vaakatasossa, en todennäköisesti pidä vavan balanssista kelankaan kanssa. Vapa, joka pysyy mukavan helposti, ja vaivatta, kuin väkisin painamatta sillä butin puoleisella kädellä balanssissa, on todennäköisesti balanssissa muutenkin.
Olen testannut näin vapoja todella paljon, ja yleensä aina, tämä testi on myös ollut samankaltainen kuin kyseisen vavan kanssa heittäessä tullut fiilis.
No ennenkuin joku nyt taas saa viirua kalsareihinsa, niin korostan, että tottakai kela ja käytettävä siima saattavat vaikuttaa asiaan.
Mutta edellä mainuttu Minun Tapani testata vapoja kaupassa on toiminut minulle, ja varmasti kahdeksan kymmenestä tuntemuksesta on ollut yhteensopiva heittotestien kanssa.
Monissa vavoissa kelan painosuhde vavan omaan balanssiin saattaa muuttua kelaa vaihdettaessa rajustikin. Merkkiä mainitsematta, olen joskus luullut kokeilevani täysin eri vapaa, kun kela on vaihdettu toiseen.
Ja huomio; tietysti se vavan pituus vaikuttaa siihen miltä se balanssi tuntuu, mutta kun kokeilee tarpeeksi montaa vapaa, niin eroja alkaa löytymään.
Tuossa joku vuosi sitten testasin todella monta kaksikätistä, ja siinä testissä pääsin itse toteamaan vapojen eroja todella radikaalisti.
Siellä higher endissä erot ovat enemmän makukysymyksiä, johtuen heittäjän omista mieltymyksistä, mutta siellä lower endissä vavat ovat yksinkertaisesti todella erilaisia.
En neuvo tässä kirjoituksessa ketään hankkimaan kalleinta ja ”parasta” vapaa, mutta yhdeksän kymmenestä lohenkalastajasta hankkii sellaisen paremman vavan todella nopeasti, ensin hankittuaan lower end- vavan. Ja niistä lower end- vavan hankkineista liian moni toteaa, että heittäminen on raskasta ja vaikeaa, koska heillä ei ole mitään hajua, kuinka hienoa, helppoa ja ennenkaikkea kevyttä heittäminen voi olla, kun on hyvät vehkeet, ja tottakai; heittotaito kunnossa.
Käyn keväisin ja syksyisin paljon opettamassa heittämistä. Monesti olen törmännyt tilanteeseen, jossa aloittelija on hankkinut välineet, jotka yksinkertaisesti ovat ihan perseestä. Kukaan, joka hankkii ensimmäisiä kaksikätisiä, ei voikaan tietää mitä haluaa. Siinä ollaan vain kuulopuheiden, kavereiden ja netistä luettujen mielipiteiden varassa. Monesti saattaisi oikoa monta turhaa mutkaa, kun ennen kamojen hankkimista kävisi messuilla, tai demoissa kokeilemassa erilaisia vapoja.
Myös vaikkapa parin tunnin heittosessio sellaisen kaverin kanssa, joka osaa kertoa jotain järkevää vehkeistä ja heittämisestä, saattaisi pelastaa turhilta ostoksilta.
Tässä taas ”opettajan” kyky haistaa mitä ”asiakas” haluaa tai tarvitsee, onkin sitten täysin toinen juttu.
Täällä netin maailmassa saa hyviä neuvoja, mutta myös aivan hirveää paskaa joutuu lukemaan.
Se, onko nämä minun höpinäni pelkkää paskaa vai varteenotettavia neuvoja, on jokaisen omassa harkinnassa. Minä en kehota mihinkään, en kehu tai hauku vehkeitä syyttä suotta, mutta jos kerran jotain huutelee netin syövereissä, olisi hyvä edes jollain vähän järkevällä tavalla mahdollista perustella sanomisensa. Tämä koskee ennenkaikkea minua itseäni.
Kukaan, siis ei kukaan, ole yksinomaan oikeassa, on vain omia mielipiteitä, ja turhan monta sellaista mielipidettä, jotka ovat kuin toisen suusta.
Lohenkalastus on laji, jossa on ainoastaan, ja pelkästään oikeassa olevia ihmisiä, ja siihen kun yhdistetään narsismi ja kateus, soppa valmis ja se on sakea kuin syksyinen sumu Ruhanvuolteella.