Kahdenkäden vavalla heittäminen on mukavaa puuhaa.
Viikko sitten tein taas pari demoa, ja muutenkin tässä on ollut kaikenlaista puuhaa vapojen ympärillä niin opetuksellisissa, että testimielisissä tapahtumissa.
Taas on heitetty erilaisia vapoja, ja jälleen kerran voin vain todeta, että tietynlaiset vavat sopivat minulle yksinkertaisesti paremmin kuin toiset.
Keväällä, Go Expoissa, missä olin sitomassa perhoja heittelin usean otteeseen Tonin setillä, jossa 14 kinttuisessa 9-10 NRX: ssä oli joku Guiden Triple D. Pelasi aivan helvetin hyvin tuo setti. Jo pari vuotta taakse, minulla oli demoissa mukana tuo sama vapa, jossa pidin kiinni Vissun 37 grammaista F/I siimaa. Silloinkin tuo vapa oli kaikista 14 sta minusta paras omaan käteeni.
Nyt männä viikonloppuna olin Tampereella ja Nakkilassa, ja tuo vapa oli taas kasassa, ja laitoin siihen Triplen kellu-intteri-kakkosen, n 37 grammaa. Siima ja vapa pelasivat kyllä hienosti yhteen.
Tänään kun pakkasin romuja huomista lohikeikkaa varten, mietin mitä keppejä ottaisin mukaan. Hetkuttelin mustia ja sinisiä rinnan ja huomasin kuinka samanoloisia nelitoistaset musta ja änäri ovat. Ehkä änäri on hieman ”hienostuneempi”, mutta loistavia toimintoja kummassakin.
Todella helppoheittoisia kummatkin.
Viime vko loppuna 15 kinttuinen musta oli varmasti kokeilluin vapa mitä minulla oli räkissä, ja mitä nyt itse kyselin ja aistin kokeilijoista, kaikki järjestäen pitivät vavasta. Siinäkin oli kiinni kellu- int- kakkonen Triple, joka onkin mielestäni kovin universaali siima.
Teenkin jossain vaiheessa, kunhan ehdin tänne vapa/ siima- taulukon, johon laitan julki omien käyttövapojeni ja siimojeni mitat ja painot, jotta jos kokee hengenheimolaisuutta asioihin, voi sieltä vapaasti katsella infoa.
Katselin myös pitkästä aikaa PK: netti, jossa oli topicci Bysken vavat. Ensin koko ajatus huvitti, että täytyykö olla jollekin joelle omat vapansa, mutta kun jaksoin kahlata ketjua läpi, aloin miettiä asiaa.
Olen kyllä Rikun, ja monen muunkin kanssa samoilla linjoilla siitä, että vavan pituudella ei ainakaan minulle ole juurikaan merkitystä tilan kanssa. Pitkällä vavalla, jossa on potkua, voi helposti ”svipata” siiman ankkuroiden reilusti ulos joen päälle, ulos puskista. Eihän sitä aina tarvi heittää vieden looppia ja ankkuria taakse. Tottakai tämä onnistuu lyhyemmälläkin vavalla, mutta minusta pidemmällä vavalla on helpompi tehdä heitto ”kauempana” itsestä.
Ei mulla ainakaa oo jäänyt paikkoja onkimatta vavan pituuden takia. Minulla siima rajoittaa enemmän kuin vapa. Tarkoitan siis, että en haluaisi heitellä pitkällä siimalla. Tuollaisella 12 metrisellä menee kyllä iisisti what so ever.
Uittamisessakaan en kyllä näe mitään ongelmaa, päinvastoin. Mielestäni pitkällä vavalla on helpompi uitella, ja saada se very famous ”Veto” aikaiseksi.
En muutenkaan käsitä miksi tuolla aina takerrutaan johonkin aivan vitun turhanpäiväiseen asiaan, ja koitetaan vääntää tikusta halko.
Mielestäni Riku on asiallisesti kertoillut omista kokemuksistaan, ja vaikka tarinat ovat lähes poikkeuksetta pidemmistä siimoista ja vavoista, niin ihan perkuleen asiallista luettavaa nuo ovat. Onhan se hienoa, että on vielä intoa touhuta.
Jeps, että tälläistä tällä kertaa. Huomenna aamusta kentälle ja Villen kanssa kohti naapuria hopeapuikkoja kyttäämään..
Onneksi tässä iässä saa olla jo vapaasti Urpo 🙂