Aah, tuo pimeys.. Perhonsitojan kulta-aikaa.
Olen istunut tiiviisti penkin äärellä, ja jälleen kerran voin todeta, että tuo pieni ja pippurinen perho Ally´s Shrimp on sitten tuossa kympin kolmihaarassa todella Vittumainen sitoa.
Onko sormeni kuin nippu sukuelimiä, mutta jotenkin saan ensimmäisissä tuon kokoluokan Allyissa aina muutaman tanakan piston koukun kärjestä.. Muutenkin Allyt ovat ainakin minulle haastavia sidottavia, jotta saan niistä sellaisia kuin haluaisin niiden olevan.
Kuvan perhoista pienemmät ovat Partridgen kymppejä ja nuo isommat Kamasanin kasissa. Kamasaniin menee iisisti, mutta kun tekee noita pienempiä, alkaa kiroilua kuulumaan sidontapöydän ääreltä.
Laitan aina hopean rungon alle, jotta oranssi takarunko pysyy kirkkaana myös kastuessaan. Sanotaan mitä tahansa, nämä ovat perhoja jotka huutavat lohta kimppuunsa.
Hyvä kaverini ja armoitettu lohenkurittaja Sakarin Jorma kalastelee Allyillä miltei aina, muistan miten joskus vuonna Miekka ja Kilpi olimme samaan aikaan Simojoella kalassa. Jorma sai Allyllä siitä Lapin Ringin niskalta komean lohen, ja leirintä alueen isännän kuullessa kalasta hän juoksi rantaan kuin aropupu katsastamaan kalaa. “Kuva, nyt täytyy saada kuva.. ja vielä perholla..” ukko huusi ja lähi kameraa hakemaan. Jorma sanoi, että pesee veret pois kalasta, mutta ukko pysähtyi kuin Isi Kaljabaarin edessä, ja toppuutteli Jormaa pesuaikeissa; “Ei, ei saa pestä. Muuten ne luulevat, että kuva on huijausta. Verta olla pitää. Sillä tulee asiakkaita”
Herran Jestas… No ukko oli todella mukava bisines- taktiikastaan huolimatta, ja Jorman kanssa kävimme muutamana “kuumana” vuonna Simojoen kirkkaissa vesissä lohia etsiskelemässä, ja majoituimme Lapin Ringin todella kummalisessa atmosfäärissä 🙂