Sunray Shadowsta on varmasti yhtä monta versiota kuin on sillä kalastavaakin. Itse olen onnistunut isolla Sunrayllä hyvin, ja kaksi kertaa se on tuonut minulle recordin.
Toissa kaudella Heiskasen Pekka antoi minulle ja ystävälleni muutaman Pekan ex- kirkkaan, jonka innoittamana sidoin viime kaudella jo aiemmin käyttämäni reseptin mukaisesti muutaman pienemmän Sunrayn muunnoksen, jossa on Uni Threadin Pearl- nauhaa runkona.
Olin tehnyt tätä perhoa kohtuu suurena, ja onnistunutkin sillä kohtuudella.
Nyt tein muutaman reilusti pienempään kokoon, ajatellen vesien laskua ja kirkkaita päiviä.
Viime kesänä olin perinteisen heinäkuun puolenvälin reissua paria viikkoa aiemmin liikkeellä. Vettä oli vielä reilusti joessa, ja lumi tuntureilla lisäsi kalastuksen haastavuutta tuoden aika-ajoin kylmää vettä jokeen. Kaloja kuitenkin joessa oli, ja niitä myös saatin.
Minäkin onnistuin kylmästä ja korkeasta vedestä huolimatta.
Loppureissua kohden vesitilanne tasottui ja vesi lämpeni lähelle ajankohtaa sopivammaksi.
Yhtenä aamuna menin poolille ystäväni perässä. Kaveri oli aloittanut laskun ylhäältä, ja istuessani laavulla yhtäkkiä perhosiima leikkasi vettä edessäni.
Muutaman sekunnin päästä kuului kelauksen ääntä ja epämääräistä ähinää, kun ystäväni kömpi kivikkoa myöden puolijuoksua.
”Vetipä piru vie pitkälle” hän tokaisi kelatessaan siimaa sisään. Samaan aikaan hieno kirkas lohi hyppäsi kaukana alavirrassa.
”Olko se toi?” kysyin hämilläni. ”Luulisin” vastasi kaveri ja lähdimme kävelemään kalaa kohti.
Tiukka vääntöä ja kääntöä tovi, jonka jälkeen kala saatiin rantaa kohti metri metriltä. Muutaman loppusyöksyn jälkeen onnistuin työntämään rantaan komean uroslohen.
Katsoin kalan suupielessä olevaa putkiperhoa. ”Aika mitätön?” totesin ääneen. ”Joo, ajattelin että kun vesi on niin kirkasta, kokeilen jotain tollasta, ja hyvinhän se pelitti”
Puntari pysähtyi kahteentoista ja puoleen kiloon.
Kuvaamisen ja muiden toimien jälkeen kävelin laavulle ja katsoin omassa ongessa olevaa perhoa. Aika runsas.
Kaivoin askin esiin, ja katselin tarjolla olevia sutturoita. Silmään pisti pieni, siis minun mittakaavassani, kirkasrunkoinen Sunray.
Otin perhon käteen ja tarkastelin sitä. ”Tää on riittävän mitätön” sanoin kalan saaneelle kaverilleni.
Vaihdoin perhon perukkeeseen, ja lähdin kävelemään seuraavalle poolille.
Pooli on sellainen klassinen virranlaita, paikka jossa ei tarvitse kahlata ollenkaan saadaksen siiman oikeassa kulmassa ottikohtaan.
Seisoin rannassa ja katselin poolia. Täydellistä. Olin Satayksi prosenttisen varma, että tämä perho pettää tästä kalan. Aloitin poolin yläpäästä, ja päästyäni ottikohtaan, kuin parhaasta kalakirjallisuudesta otetussa kohtauksessa, lohi otti perhon.
Kymmenen minuutin temuamisen jälkeen kiskoin rannalle kirkkaan, todella pullean naaraslohen. Sain koukun helposti irti ja koska mitta oli yläpoolilla takin taskussa, otin mitan kalasta vapaa vasten. Mittakohta osui juuri yhteen sidokseen, joten paikka oli helppo laittaa muistiin.
Lohi palasi jokeen hyväkuntoisena, ja minä lähdin kävelemään takaisin muiden luo hyvillä mielin. Mitta näytti vavasta katsottuna sataviisi senttiä, eli asiallisen kokoinen laksi.
kirkas muoviputki
runko Uni Thread Pearl- nauha, liimataan kestäväksi
kierre hopea, ei välttämätön
alussiipi bucktail, päällä …..
Alla olevassa kuvassa verrokkina perhon koosta on Sawadan kolmihaara kaseja.
T.B. väsyttää
Tyytyväinen Saamamies
