Vuodet vierivät, päälaen suoja ei enää vahvistu ja Zacapaa on kannettu laatikkottain ulos yksinoikeuden omaavasta alkoholiliikkeestä.
Katselin vanhoja paperikuva- albumeita ja löysin sieltä kuvia 90- luvun puolenvälin hujakoilta Stjördalilta ja Verdalilta, keski- Norjasta.
Oli elokuun loppu, tuona kyseisenä aikana. Olin juuri palannut Libanonista, jossa olin silloisen työantajani, Popeda- orkesterin mukana suorittamassa työtehtäviä, eli huolehtimassa äänentoistosta rauhanturvaajille orkesterin esíintyessä. Palasin kotiin ja olimme silloisen siippani kanssa lähdössä lomailemaan keskeiseen Norjaan, ja tarkoitus oli majailla Stjördalin varrella sijaitsevassa majatalossa, jossa olimme aimminkin oleilleet.
Talo oli Flora Brun leirintäalueen yhteydessä, isäntäperheen talon vieressä, sellainen Kårhuset, palvelusväentalo, ja olikin mukava paikka majailla.
Stjördal oli tuolloin kovassa vedessä, ja muutaman päivän kalattomuuden jälkeen päätin pakata eukon autoon, ja ajaa päiväksi Verdalille, joka on hieman pohjoisempana kuin Stjördal.
Verdal on mukava pieni joki, johon nousee kohtuullisesti lohta. Vuosittain saadaan isojakin kaloja, mutta valtaosa kaloista on tittiä.
Saavuimme Verdalille ja joki oli tulvassa, ninkuin isoveljensä Stjördalkin. Verdalilla on mielestäni huomattavasti mukavampi kalastaa korkealla vedellä, joten tilanne oli minulle mieluinen. Ostin luvat paikallisesta kaupasta, joka myi kortteja paikallisen kalastus- ja metsästysseuran vesille.
Ajelimme muutaman paikan läpi, ja totesin, että ruuhkaa ei joella ollut.
Päädyin hetken ajelemisen jälkeen Grunnfossenin alapuoleiseen ”saareen”, johon muodostui kovalla vedellä saareke.
Vedin nepparit jalkaan, otin siipan reppuselkään ja kahlasin tulvauoman yli saareen. Palaisin autolle, otin tavarat, mm. puut, jotka toin mukani Stjördalilta, ja kalavehkeet, ja kahlasin saareen.
Vettä tihutteli taivaalta hiljalleen. Ylempänä Fossenin alla oli privaatilla väkeä kalassa. Tein siipalle tulet, ja katselin perhojani. Silmääni pisti musta putkiperho, jossa oli vihreä silikoniletku koukunpitimenä, ja rungossa UV- flassiä dubattuna mustan sekaan. Olin sitonut perhon aiemmin kesällä Reisalle, ja se oli jäänyt vähän paitsioon tuolloin.
Sidoin putken perukkeeseen, koska se näytti soivalta peliltä.
Tuolloin kalastin miltei yksinomaan viisitoistasella IMX:llä ja siitä sinisestä Cortlandin inter DT: stä leikatulla ampupäällä.
Tittejä kävi pinnassa silloin tällöin, ja aloitin kalastuksen ylemmän privaatin alapuolelta. Sillä kohdalla, johon olin väkästellyt tulet siipalle, oli selvästi jonkinlainen kuoppa, tai painauma, jossa kalat näyttäytyivät aika-ajoin.
Pääsin montun huitelle, ja siiman suoristuessa, kala otti perhon. Parin kilon titti. Olin tyytyväinen, ja siippakin näytti nuotion loimussa innokkaalta, tosin vain tulevaan kalan paistoon..
Jatkoin kalastusta ja taas päästyäni samaisen painauman kohdalle toinen titti otti tuon mustan putken. Kala oli kuin edellinen, samasta paketista.
Otin putken irti perukkeesta, ja vaihdoin jonkun muun perhon, mutta seuraavalla laskulla ei kala ottanut.
Päätin antaa mustalle putkelle uuden mahdollisuuden, ja päästyäni pelikohtaan, taas kala.
Tätä jatkui koko sen iltapäivän, ja olin kuin huumassa, kalastajan Valhallassa.
En enää onkinut koko laskua, vaan pidin hetken tauon, ja heitin vain muutaman heiton samaan kohtaan, ja kalaa tuli.
Ylemmän kalastusalueen väki oli huomannut tilanteeni, ja eräs mukava norjalainen tulikin kyselemään, että mikä ihme täällä on menossa, kun koko ajan on vapa mutkalla. Varmaan luuli minulla olleen katkan päässä :).
Selitin suu vaahdossa, että kaloja on juuri tällä kohtaa hyvin, ja jostain syystä tämä musta putki niitä siitä niittää. Annoin yhden samanlaisen putken tuolle kaverille, mutta se ei koskaan selvinnyt, saiko hän sillä mitään.
Tuolloin sai ottaa 5 kalaa per lupa, ja noista saaduista kaloista otin kolme, ja loput päästelin pois. Se oli aivan uskomatonta. En kehtaa sanoa montako tituraista siitä silloin sain, mutta todella runsaasti.
Kaiken tuon kalastuksellisen huuman keskellä olin tyystin unohtanut siipan.
Voin kertoa, että siippa ei todellakaan ymmärtänyt tilannetta, ja koska nuotio oli puiden loputtua sammunut, ja taisi siipalla olla vähän jo kylmäkin, ja kohtuullisen kostea olo, hän tyytyi vain tokaisemaan tavaroita kerätessäni; ” Jos tämä lohenkalastus nyt on näin helppoa ja yksinkertaista, niin sitä kalaa voisi sitten tuoda useamminkin kotiin.”
Mitä tuohon voisit enää sanoa.. Ihan turha yrittää selittää, että tälläinen kalasäkä osuu vain kerran elämässä, koska ilmeestä näki, että nyt ei uponnut mikään.
No, siippakin tyyntyi kun pääsimme kämpille, ja paistelimme lohta illalliseksi.
Eräs hieno muisto tuli vielä mieleen kyseiseltä reissulta. Kun palasimme Verdalilta takaisin, ja kannoin saamani kalat autosta tupaan, viereisessä kaksiossa majaillut italialainen pariskunta tuli jutulle. Mies oli kalastamassa, ja vaimo muuten vain lomailemassa. Mies nimeltään Vittorio kertoi olevansa ensimmäistä kertaa Norjassa, ja kalasti lohta ensimmäistä kertaa ja tiedusteli kovasti perhoistani. Näytin hänelle perhoa jolla sain kalat, ja hetken neuvottelun jälkeen annoin hänelle muutaman putken. Sovimme myös, että menisimme yhdessä iltakalaan Floran siltapooliin.
Ruuan ja lepohetken jälkeen kävelimme italiaanon kanssa sillalle. Hänellä oli vain yhdenkäden vapa ja pintasiima. Joessa oli vesi edelleen korkealla, mutta jo hieman laskusuunnassa. Poolissa ei ollut muita kalassa. Italian mies aloitti hieman sillan yläpuolelta, ja katsellessani hänen touhujaan en voinut välttyä ajatukselta, että tuo ei kyllä kanna hedelmää, jollei asiaan puutu. Kahlasin hänen rinnalleen, selitin, että kalat ovat tällä vedellä mellon ja kovan virran välialueella, ja ehkäpä tällä vedellä tämä pooli ei yhdenkäden vavalla olisi paras mahdollinen. Hetken neuvottelun jälkeen hän palasi kämpille, ja haki Alfa Romeonsa. Ajoimme hieman ylävirtaan, ja kavelimme rautatien yli pienelle poolille, joka tälläkin vedellä sopi yksikätiselle. Vittorio sanoi jäävänsä tähän heittelemään itsekseen, ja minä voisin kavellä takaisin sillalle.
Käpöttelin rantaa myöden takaisin siltapoolille, ja aloitin kalastamaan reilusti sillan yläpuolelta. Laskettelin alaspäin ja päästyäni sillan alapuolelle, titti nappasi samaisen putken suuhunsa, jolla olin aiemmin Verdalilla onnistunut. Olin todella tyytyväinen, koska Stjördal oli todella nihkeä tuolla viikolla. Istuin sillan alla miettimässä niitä näitä, kun kuulin Alfan äänen. Vittorio tuli silmät leiskuten luokseni, ja syleili minua kuin Isi Jouluna.
Olin hieman hämilläni, ja nopeasti kävikin selväksi, että hän oli saanut elämänsä ensimmäisen lohen, vieläpä jalkaluokan kalan, ja minulta saamallaan putkella.
Ala olevassa kuvassa on hieman uudempia versioita, joista vasemman puoleisella on saatu muutama kala. Oikealla oleva odottaa ensi kesää.
Verrokkina vieressä Sawadan kutonen.
Tuosta putkesta vielä sellainen tarina, että vuosia myöhemmin kalastelin heinäkuussa Reisalla. Edesmennyt isäntämme tuli eräänä iltapäivänä luokseni, ja kyseli minulta putkiperhoja illaksi. Hän ja hänen ystävänsä olivat lähdössä kalalle, ja he halusivat kokeilla putkiperhoja. Isäntä kalasti yleensä vain koukkuperhoilla, ja niitäkin oli vain muutama malli.
Avasin askit, ja annoin herran vapaasti valita.
Isäntä otti muutaman mustan putken, joista toinen oli juuri tälläinen edellä mainittu. Annoin pari koukkua kyytipojaksi, ja toivottelin mukavat illlat.
Seuraavana aamuna isäntä tuli innokkaasti luokseni. Hän kysyi oliko noita vihreäperäisiä putkia lisää. Hän oli saanut komean lohen putkella, kaverin jäädessä kalatta. Esitys oli ollut kuulemma niin vakuuttava, että jouduin perhonsidontahommiin, ja mukana olleista aineksista sainkin muutaman putken aikaiseksi.
Kalastelin muutaman kauden miltei yksinomaan tuolla mallilla. Sain sillä kivasti fisuja, ja jopa Kymillä se pelitti hyvin. Heitin perhoa silloin pelkästään interillä, koska koin, että perho pelitti niin hyvin juuri tuollaisella siimalla.
Yritn etsiä tuollaista originaalia putkea, mutta ikäväkseni totesin, että yhtään ei ole tallella.
Alla vanhasta PK- lehdestä skannattu originaali versio, jonka on kuvannut erään tekstin yhteyteen Siltasen Toni.
Muoviputki
Pyrstö; musta kettu
Kierre; hopea hologrammi
Runkohäkilä; musta
Runko; musta ketun pohjavilla ja UV flash sekoitettuna ja dubattuna, harjataan hyvin
Siipi; musta kettu, sivuille muutama Flashabou Accent- kuitu, päälle muutama Herl
Sivut; Viidakkokukko
