Erään keskustelun yhteydessä minua pyydettiin ottamaan kantaa asiaan, joka koskettaa meitä kaikkia, jotka kalastavat lohta Norjassa. Ja miksei muitakin kalalajeja.
Nimittäin, tuo monenlaista mielipidettä herättävä desinfiointi, siis kalastusvälineiden, ei sukukalleuksien.
Olen kauhulla kuunnellut sieltä täältä eri tahojen tarinoita siitä, miten tuota ”munapyykkiä” voisi kiertää.
Olen varmasti tyhmä, ja myönnän sen, mutta miksi sitä pitäisi kiertää?
Valotetaan nyt niille, jotka asiaa eivät tiedä, mistä kaikki sai alkunsa, siis todennäköisesti.
Vuosikymmeniä sitten, ennenkuin tiedettiin lohiloisen, Gyrodactylus salaris olemassa olosta, n. 70- luvun puolessa välissä, norjalaiset ostivat Ruotsista lohenpoikasia, joiden mukana lohiloinen levisi norjalaisiin jokiin.
Täållä hetkellä n. 40 jokea on saastunut.
Loista vastaan taistellaan yleisimmin Rotenolilla, vaihtelevin menestyksin.
Tässä linkki Eviran sivuille, jossa aiheesta lisää:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/elaintaudit/kalat_ja_ravut/gyrodactylus_salaris/
Eniveis, keskusteltuani asiasta tietävien kanssa, tulin siihen johtopäätökseen, että vaikkakin mahdollisuus loisen leviämiseen kalastusvälineiden mukana on pieni, minä aion vastaisuudessakin lutata vehkeeni litkussa, koska sellainen on Norjassa tapana.
On täysin naurettavaa kuunnella selityksiä siitä, että ”olen kalastanut viimeksi silloin ja silloin, ei ne kamat ole märkiä.”
Mistä helvetistä ne paikalliset sen voi tietää, onko noita kurahousuja ja kenkiä käytetty jossain loispitoisessa vesistössä vai ei. Heidän tehtävänsä on hoitaa desinfiointi.
Toki samaan hengenvetoon totean, että myös tapa jolla asia tehdään, on joillain tahoilla täysin hukassa.. ikävä kyllä.
Hyvä esimerkki siitä kuinka asia hoidetaan asiallisesti, on Alta.
Kahluuhousut, kengat, vavat, kelat, siimat ja perhot halutaan panna litkuun. Ok, tässähän voi käyttää omaa maalaisjärkeään, ja on hyväksyttävää, mikäli jättää ne edellisenä talvena sidotut levysiipiset pois, kunhan voi käsi Raamatulla sanoa, että ne on kuivia.
Joka tapauksessa, Altalla desinfioinnin jälkeen, ennenkuin saa kortin, on käytävä kuittaamassa ”vihkoon” ne tavarat, jotka ovat olleet desinfioitavana.
Eli, mikäli on desinfioinut vaikka kahluuhousut, kengät, kaksi vapaa, kaksi kelaa, ja perhot, ne on kirjattu ylös vihkoon, jonka joutuu nimikirjoituksella kuittaamaan, ennenkuin täti tiskin takaa kirjoittaa todistuksen desinfioinnista.
Sitten kun joutuu luvantarkastajan kynsiin jokivarressa, on hänellä kopio tuosta vihosta. Hän voi halutessaan tarkastaa montako vapaa ja kelaa sinulla pystyssä. Mikäli sinulla on vaikkapa kolme setti valmiina, ja vihossa kerrotaan sinun desinfioineen kaksi settiä, niin Voi Voi.
Jokainen meistä tietää, että kun esim. kela on lillunut kalastuksen aikana joessa, on pohjasiimat vielä viikonkin päästä kalareissun jälkeen aivan märät…
Meidän täytyy ymmärtää, että tietyt tahot ovat todella skitsoja loisen leviämisestä.
Ajatelkaa, jos esim. Tenoon iskee loinen. Se on Moido. Ei tarvitse enää siellä tässä elämässä kalastella.
Muutenkin tuo Tenon desinfiointi on käsittämättömin Scheisse, mitä tiedän. Norjalaiset vaativat desinfioinnin, mutta suomalaiset eivät… WTF???
Oikein hoidettuna desinfioinnista ei ole haittaa välineille.
Paras keino on kuitenkin jokaisen oma vastuu siitä, että huolehtii kamojen olevan kuivat, siis oikeasti kuivat.
Ja jotta desinfiointi olisi tehokasta, ja oikein tehtyä, pitäis desinfiointi tehdä aina vesistöä vaihdettaessa.
Siihen en ota kantaa, onko joissain paikoissa desinfiointi rahastusta, mutta jos asiaa katsoo järjellä, niin aika monta huippuluokan jokea on loisen myötä menetetty.
Näihin kuviin ja tunnelmiin…
perhot desinfioinnin ja pesun jälkeen 🙂