Tuossa muutama päivä sitten ädlätessäni perhoja kasaan tulevalle kaudelle, tongin vanhoja askeja kaivaakseni pari Glödäriä, huomasin, että olin täysin ohittanut perhon, joka on antanut minulle ja kavereilleni lukuisia lohia, ja meritaimenia.
Nimittäin Glowari.
Hieman historian havinaa tähän aluksi; Kauan, kauan sitten uskollinen ystäväni Sävilammen Tapio antoi minulle muutaman perhon, joista yksi oli vihreäpalkkinen Glowari. Pidin, ja siis pidän yhä, sitä loistavana pimeän ajan perhona, mutta jos lasken henkilökohtaisten lohien määrää Glowarilla, olen saanut miltei kaikki kalat päiväsaikaan, tai ainakin valoisalla puolella vuorokautta.
Se on pelannut minulla hyvin kirkkaassa vedessä, ja ehkäpä juuri tuo vihreä- musta väritys, joka houkuttelee lohta kirkkaissa vesissä, ja kova kontrasti, ovat kyseisen perhon salat.
Tapio on itse saanut kyseisellä perholla lukuisan määrän lohia, ja isoja sellaisia.
Siis mikäli joku ei tiedä kuka Tapsa on, voisin todeta hänen olevan yksi parhaista lohenkurittajista joita tiedän, äärimmäisen joviaali ja ystävällinen kaveri, -siis todellinen ystävä-, jollaisia harvoin elämän poluilla vastaan tulee.
Hän käyttää perhoa myös koukkuversiona, ja itsekin olen sitonut kalaisia versioita pieneen kolmihaaraan.
Joka tapauksessa, Tapsa antoi minulle tuollaisen perhon putkeen sidottuna, ja muistan edelleen kun kävelin pohjoisen joen rantaan Glowari siiman päässä, silloinen kalaisäntämme pyöritteli päätään ihmeissään.
Ensimmäisen laskun jälkeen pyöritys vain kiihtyi, sillä sain silloin heti lohiluokan kalan, ja keskellä päivää.
Perho siis kelpaa lohelle.
Alunperin loistavat palkit perhoon on sitonut, ja sen Tampereen seudulla esitellyt, Österin Ari, joka on tunnettu mies puntinheittopiireissä.
Muistan kun vuosia sitten Tapsa soitti minull Orklalta, ja omaan tapaansa jaaritteli niitä näitä, joten arvasin, että dramatiikkaa on tulossa.
Hän oli tulvan jälkeissä vedenlaskussa onnistunut Svinsøyasta tartuttamaan Recordi- luokan kalan, joka tiukan väännön jälkeen oli katkonut perukkeet.
Perhona oli oranssipalkkinen Glowari.
Ystäväni ja kalaparini Böökin Aki, joka on myös kova lohenkurittaja, kalastelee paljon Glowarilla, ja saa tasaiseen tahtiin lohia sillä.
Tuosta Glowarista on myös yksi hauska tarina;
Olimme Akin kanssa kalalla eräällä poolilla pohjoisessa, jossa isäntämme oli kovasti ymmärtämätön Pyydä ja Päästä- kalastukselle. Hänen, kuten monien paikallisten mielestä lohi on ruokaa, ja en minä häntä ala asiassa opettamaan tahi valistamaan.
Eniveis, Aki oli lähtenyt asioille kylille, ja minä jäin yksin rantaan istuskelemaan. Isäntäkin oli lähtenyt rannasta kotiin, joten rauhoittelin poolia, ja mietin seuraavalle laskulle perhovalintaa.
Silmään osui Glowari.
Keli oli kuin Morsian, ja katsellessani poolia, lohi veti hienon loikan poolin yläpäässä.
Sitaisin Glowarin kiinni siimaan ja kipitin aloituskohtaan.
Heitin siiman veteen, ja kun olin saanut ampupään ulos ja sopivaan kulmaan, lohi otti perhon vesi roiskuen.
Jostain syystä katsahdin ylävirtaan, ja näin parin sadan metri päässä rannassa punaiseen puseroon sonnustautuneen ukon.
Voi Perse..
Se oli isäntämme, ja hän oli huomannut minulla olevan kala kiinni.
Tiesin hänen olevan fillarilla liikkeellä, joten laskin, että rannasta tielle, ja siitä pyöraillen omaan rantaan menee sen viisi minuuttia, joten se aika oli käytettävissä kalan rantaan vetoon ja vapautukseen.
En muista olisinko ikinä vetänyt kalaa noin raakana sisään.
Sain kelattua kalan miltei rantaan, kunnes älysin, että minullahan on pokkari repussa nuotiolla.
Jarruja löysälle, ja peruutin puiden sekaan, ja hamusin repustani kameraa.
Käteen osui jotain, ja lähdin kelaamaan siimaa sisään. Sainkin siiman kelalle, ja siinä vaiheessa huomasin, että olin ottanut pehmustetun taskumatin kameran pussukan sijaan.
Mietin, että kyllä huikan otan jo etukäteen, ja niin teinkin.
Taas jarrut auki ja peruutin takaisin repulle, ja sainkin kameran mukaan.
Kala sisään, koukku irti, salamamittaus ja nopea kuva kalasta.
Lykkäsin kalan uimaan, ja se lähtikin kuin Naton ohjus rannasta.
Puraisin perukkeen poikki ja laiton perhon takin taskuun.
Samaan aikaan isäntä tulee fillarilla hiki hatussa rantaan.
Fikk du Laks??
Ja nyt se Emäselitys:
”Joo, sain melkein.. Olin vetämässä kalaa kuiville, kun se potkaisi lujaa, ja jarru hirtti jumiin. Peruke meni poikki.”
Voi fittan, mikä selitys…
Noh, juttu meni läpi, ja minä säästyin nöyryytykseltä, jossa olisin joutunut päättämään kalan pois pääsyn, siitä johtuvan naljailun ja kalan kolkkamisen sekä siitä johtuvan hyväksynnän välillä.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Sain tuolla samaisella putkella monta lohta, ja se on nyt paremmassa tallessa tuolla laatikon pohjalla, hyvin pahasti vammautuneena, mutta saavutuksistaan onnellisena.
Yllä oleva kuva on juuri kyseisestä kalasta. Muistaakseni kala oli 95 cm tjsp.
Alla Tapsan originaali Glowari:
-musta putki
-palkit fosforoiva nauha, liimataan
-kurkku Geduiiniä
-siipi alla Buctail, päälle Geduiini
-sivut Viidakkokukko
Punapalkkinen Glowari on minulla ollut noilla elokuun reissuilla myös hyvä taimenen houkutin.
En tietoisesti ole taimenta kalastanut, mutta olen saanut sillä muutaman komean tammakan.
Olimme jälleen Akin kanssa elokuussa pohjoisessa, ja ongimme hämärissä erästä hyvää lohipoolia.
Aki laski poolin läpi ja tullessan nuotiolle hän sanoi kalan käyneen tyrkkimässä perhoa.
Ajattelin, että lohiko se siellä luuraa, ja mietin, että tempaisen jonkun ison sutturan kehiin.
Otin askista punapalkkisen viisitoistasenttisen Glowarin ja lähdin illan vaipuessa tummuuteen kahlaamaan virran laitaa alaspäin.
Olin päässyt hyvän matkaa alas, kun siimassa tuntui vihainen tukistus.
Jotenkin sen tuntee heti, siis meritaimenen ja lohen eron. Taimen tavallaan hakkaa päätään koko ajan, ja spurtit ovat lyhyitä ja äkäisiä. Lohi mielestäni on enemmän ”tasaisempi”.
Toisaalta, mistä vi.. sitä siellä pimeässä voi sanoa, mikä siellä siiman jatkeena jurmuttaa.
No, sain kalan rantaan ja komea tammakka se oli, muistaakseni reilu kolmen kilon lontti. Ja perho oli niin syvällä, ettei sitä kunnolla näkynyt.
Tane otti tappaakseen.
Ja oli Hjyvää nuotiolla paistettuna…
Pienemässä koossa itsellä on toiminut vihreäpalkkiset Glowarit aina kympin kolmihaaraan saakka. Noissa kandee tehdä ohut pitkä siipi, siis sellainen inhimillisen pitkä, joka ei sotkeudu.
Alle lisään vielä itsekkäästi yhden kuvan, lähes kymmenen vuoden takaa, pienellä Glowarilla saadusta pulikasta.
