Perimmäinen kysymys, jota lähdemme ruotimaan kuuluu seuraavasti:
”Mihin perhoon mikäkin koukku?”
Kuten jo aiemminkin, harmittelen taas tähänkin väliin Partridgen Bartleet tuplanelosten häviämistä markkinoilta.
Kun sidon koukkuperhoja olen kohtuullisen ronkeli koukusta. Esimerkiksi, jos sidon yksihaaran valintani on ollut jo monen vuoden ajan Gamakatsun T10-6H sarjan koukut, yleensä koossa 1 ja 2/0.
Syy tähän on yksinkertaisesti se, että tuo koukku on miellyttavän mallinen, julmetun terävä ja ennenkaikkea tukeva.
Mikäli teen kaksihaaroja, ykkösvalintani on/olisi tuo edellä mainittu Partridgen tupla nelonen Bartleettinä, mutta olen tyytynyt, lähinnä tuttavien suosituksesta myös Kamasanin vastaaviin.
Miksi joku koukku sitten sopii juuri tiettyyn perhoon? Tietysti se on katsojan silmässä, ja lohelle taitaa olla aivan yksi lysti mihin se leukansa loksauttaa, mutta meille sitojille on äärimmäisen tärkeää löytää se omaa silmää miellyttävä malli, ainakin minulla on näin. Putkipuolella olen valintani tehnyt, mutta koukkuperho- puolella, varsinkin kaksihaarat tuottavat älytöntä päänvaivaa.
Otetaanpa muutama esimerkki asiasta;
Ally´s Shrimp, tuo verraton perho lohelle. Minun mielestäni Ally pitää sitoa kaksi- tahi kolmihaaraan, ei yksihaaraan. Syystä moiseen fetissiin en osaa sanoa, mutta näin olen aina tehnyt ja en näe miksi vanhoilla päivillä asiaa muuttaisin.
Pakko kertoa tähän väliin eräs tarina muutaman vuoden takaa.
Olin kalassa heinäkuussa Pohjois- Norjassa, ja olin lähdössä kotiin. Eräs maanomistaja oli pyytänyt minulta perhoja, joten kotiin lähtiessä ajelin hänen kauttaan, ja jätin hänelle hatullisen perhoja. Ukko ei ymmärrä putkistä mitään, joten jätin miltei kaikki koukkuperhoni hänelle.
Kun levitin perhot kalamajan pöydälle, ukko otti Ally’s Shrimpin käteensä, ja en voi sanoa pyörikö ukon silmät lujempaa kuin Lottopallot lauantain arvonnassa. Se ei selkeästi ymmärtänyt asiaa ollenkaan. Allyt olin tehnyt Salarin kultakoukkuun, erään tilauksen yhteydessä, ja olin tainnut ajatella, että ”hukkaan” ne tuonne kalamajan perukoille.
Yritin puolustella perhoa, mutta se sujahti ääntä nopeammin hänen askinsa pohjalle. No, minä ajelin kotiin ja unohdin asian.
Elokuussa tulin takaisin, ja menin vierailulle saman ukon luokse. Ennenkuin ehdin päivää sanoa, ukko juoksi luokseni, ja selitti: ” On se hyvä perho, se oranssi, jossa on se hassu pyrstö. Siihen ottaa iso lohi, ja isot raudutkin. Onko niitä lisää?”
Samalla hän näytti minulle erästä noista Allyistä, joka oli lievästi sanottuna Pahoinpidelty.
Otin askit laukusta, ja tarjosin ukolle Bartleetti neloseen tehtyä perhoa.
”Ei käy, se on oltava sellainen kultakoukku!”
Hä, mitä v…. ??? Kultakoukku, eihän niitä kukaan uskalla käyttää…
Asiaa siivitti se, että olin vuosia aiemmin menettänyt pari kalaa Salarin koukuista. Kait ne ovatkin jo nykyään parempia.
No, ei kelvannut mustaan koukkuun tehty Ally, joten jouduin kyliltä hakemaan koukkuja, siis kultaisia, joista sidoin ukolle muutaman Allyn.
No, jokatapauksessa, mielestäni Ally on parhaimmillaan ”medium” kokoisena nelosen kaksihaarassa, tai loppukaudesta esim. kasin kolmihaara on ollut hyvä.
Ally’s Shrimp on oikeasti hyvä perho.
Hyvä kalakaveri Sakarin Jorma, Keuruulta, kalastaa aina Allyllä, ja tekee sen putkeen. Hyvin se näyttää putkessa toimivan, mutta minä en ole mielestäni onnistunut tekemään yhtään hyvää putkiversioita.
Sama homma pätee GP:seen. Mielestäni sen voi sitoa vain yksihaaraan, joko Bartleettiin, tai nykyisin enimmälti noihin Gamakatsun kaksnollasiin.
Alla Ally Partridgen kasin kolmihaarassa, ja GP:t, joista ylin Gamakatsun 2/0, keskellä Partridgen Bartleet 2/0, ja alla Bartleet 3/0
Toinen hyvä esimerkki on uppo-Bomber. Mielestäni se sidotaan vain kaksihaaraan, ja alasilmäiseen.
Alla olevassa Kakkurin Tonilta saamassani Bomberissa on pronssin värinen kaksihaara, joka on joko Partridge tai Mustad.
Tuo Pommittaja ei yksinkertaisesti miellytä minua yläsilmäisessä koukussa, mutta kalan saantiinhan sillä ei ole merkitystä.
Tästäkin on yksi hyvä, tai ei niin hyvä, muisto vuosien takaa.
Olimme kalastaneet heinäkuussa kotijokeamme, ja vesi oli alhaalla ja kirkasta. Olin syytänyt putkia turhuuteen asti, ja kalakaverieni saadessa Sarvijaakoilla kaloja, minä purin hammasta ja syydin isoa mustaa jordaaniin.
Eräänä aamuna sain ”korkkausvuoron” eräällä joen parhaista pooleista. Aki, kalakaverini piti minulle puhuttelun, jossa hän kehotti minua pelaamaan varman päälle, ja sitomaan perukeeseen jonkun pienen, mielellään oliivin perhon, mustan putken sijaan. Asiaa hän perusteli saamillaan lohilla, joten minä olin aseeton asian edessä.
Kaivoin koukkuperhoaskin esiin, ja kaivoin sieltä pohjalta kympin kolmihaaraan tehdyn oliivin Bomberin, siis upposellaisen.
Kahlasin toiveekkaana veteen ja päästyäni ottikohtaan lohi otti perhon. Väsytin kalaa, ja saadessani sen matalaan veteen, huomasimme se olevan todella vauraan kokoinen, hieman väriä ottanut Veijari. No, sain kalan matalaan, ja Akin ottaessa sitä pyrstöstä kiinni, kala vetäisi itsensä takaisin virtaan. Muistan vielä kuinka Aki naurahti tarvitsevansa punttisalia hieman lisää..
Minulla petti hermo, ja ilmoitin kiskovani kalan raakana rantaan. Hyvin se sieltä tulikin, kunnes aivan Akin jaloissa koukku pamahti suusta irti. Voin kertoa, että lievästi puristi hermoa, kun kala livahti Akin jalkojen vierestä takaisin jokeen.
