Viikonloppuna Nokia- cityn uimarannalla nähtiin syksyisen lämpimässä säässä jälleen pitkien siimojen leiskuntaa, kun Ruffnecs järjesti speij- peijjaiset.
Siinä samalla, kun isot ja taitavat pojat heittelivät oikeita miesten siimoja, meikäläinen tälläisenä amatöörinä kävi lätkyttelemässä vajavaisilla taidoillaan Joonaksen Naruja. Otin oikein oman vavan sunnuntaina mukaan, ja sonnustauduin pupanahkaan, siis kahluuhousuihin, ja lainasin muutamalta paikalla olleelta kaverilta Naru- ampupäitä, koska minulla oli Joneksen kanssa puhetta, josko sellaisia voisin jossain välissä paremmin estailla. Joonas itse tosin ei ollut paikalla, mutta onneksi kyseisiä siimoja löytyi.
Ensin testailin laiturilta, polvi- ja munavedestä kellu/ interiä viisitoistasella GLX:llä, ja minusta tuo toimi kyseisessä vavassa oikein mainiosti. Siima oli helppo nostaa, ja siiman lento oli mukavan jouhea jopa minun kovin lyövällä ja raivokkaalla tyylilläni. Kyseistä siimasta oli pätkäisty takakartiosta pätkä pois, ja siimalla oli mittaa varmaan jotain 12 metriä?? Sitten sain toiselta sankarilta käteeni Sagen vavan, jossa oli Narun 1/3.
Jukoliste, se oli helppo ja hyvä heittää.
Epäilin jo vavan merkin tuomaa onnenpotkua, mutta vaihdoin sitten siiman omaan GLXään, jossa se pelasi myös loistavasti. En hirveästi, siis lähellekkään samalla tavalla kuin esimerkiksi Kevin ja Joonas, ole jaksanut panostaa siimojen tutkimiseen, vaan luottanut tehtaan setiin, mutta nyt voi kyllä sanoa, että tuolla siiman pinnoitteella on todellakin väliä. Ilmeisesti, ja ymmärtääkseni noissa Joonaksen siimoissa on pehmeä pinnoite, ja siima jotenkin lentää jouheasti.
Normaalisti minun siimani ovat monien mielestä alipainoisia, mutta olen mieltynyt sellaisiin, ja olen normaalisti vältellyt kovin paljon yli 40 gramman meneviä siimoja. Ne ovat yleensä tuntuneet kovin ”tönköiltä” ja presentaatio on ollut enemmän tai vähemmän ”lässähtävä”. Kuitenkin tämä Naru 1/3 painoi käsittääkseni jotain 46 grammaa, siis minulle ”ylipainoinen”, ja vieläpä ”liian pitkä” ollessaan kai 12,5 metriä?
Tämä kyseinen siima oli siis täydessä mitassaan, mutta oli silti helppo kääntää, ja nousi vedestä todella helpon tuntuisesti. En osaa tarkasti sanoa, mikä siimassa oli hyvää, mutta jos verrataan moniin muihin siimoihin, niiden lennon ollessa jotenkin ”kulmikas”, tuossa Narussa lento oli jouhea ja siisti, ja siima putosi ”kauniisti” veteen. Siis sikäli, kuin minun heitossani se on ylipäätään mahdollista.
-siis olenhan miltei ammattiheittäjä 🙂 –
No, skeptikoille, jotka nyt epäilevät tekstini tarkoitusperiä, voin sanoa rehellisesti, että todellakin aion ruikuttaa Joonakselta Narut itselleni, mutta olen myös sitä mieltä, että ne ovat varmasti hyviä käyttösiimoja.
Ovatko ne parempia kuin muut, siihen en osaa ottaa kantaa, mutta ainakin tuo ykköskolmonen saa minulta varauksettoman suosituksen. Ensi kausi sitten näyttää, onko siimassa potentiaalia myös kalojen saantiin…