Olen lukenut hehkutuksen omaista tarinaa poikain Canadan matkasta, ja eittämättä tunnen lievää kateutta noille matkantekijöille.
Kuitenkin, kaikesta tuosta tiedosta ja taidosta huolimatta, jotenkin korvaani särähtää monessa yhteydessä puhe Atlantin lohen ”passivisesta” käytöksestä ja siitä kuinka jotenkin jokin muu vetää pois Atlantilaisen luota. En siis viittaa tällä mitenkään viimeisimpään hypeen.
Paremman tiedon puutteessa en tähän kommentoi, mutta haluan voimakkaasti puolustaa tuota kalaa, joka mielestäni on kaikista näistä jokiin nousevista ”lohista” kaunein, ja tavallaan arvokkain noista kaikista minun silmissäni.
Sehän on tietysti jokaisen oma asia pitääkö esimerkiksi noita Norjan lohijokia liian kalliina, ja kalamäärää mitättömänä, mutta osakseni osuneista hyvin vähäisistä kaloista huolimatta minun mielestäni se on hienointa kalastusta mitä minä olen kokenut.
On hyviä ja huonoja päiviä, ja vaikka lohta ei saisikaan, minun mielelestäni sitä kannattaa yrittää.
Paljon ovat kieltämättä hinnat nousseet viimeisen parin kymmenen vuuoden aikana..
Toden totta, vertailukohteita on vähän, mutta jokin minua tuossa kalassa kiehtoo.. Kaikesta huolimatta jäämeren lohi on upea kala, ja vastanousseena sen hopeinen kylki, joka saa tietyssä valon kulmassa kauniin violetin vivahteen, on jotain jota kannattaa tavoitella, jopa huonoina aikoina.
Kymmenen kilon naaraslohi on kaunis, kun taas viidentoista kilon koiraassa on jotain ”Äijää”.
Olen osunut käsittämättömän hyviin hetkiin, ja myös käsittämättömän huonoihin.
Silti, päivääkään en vaihtaisi pois.
Olen saanut kaikenkokoisia, värisiä ja luonteisia lohia, nähnyt kuinka mies murtuu menetetyn lohen edessä, kuinka ennätyskalansa saaneen maailma muuttuu silmin nähden, kuinka onnistuminen muuttuu pettymykseksi, ja kuinka pettymys onneksi.
Olen seisonut vieressä nähden kuinka Oikeasti ison kalan väsytys on puuhaa, josta on leikki kaukana. Olen itse onnistunut, pettynyt ja jopa miltei itkua vääntänyt, mutta silti, kuten sanottu, päiväkään en vaihtaisi pois.. no ehkä muutaman kankkuspäivän..
On totta, että lohi voi huonosti.
Sehän on meidän ihmisten aikaansaamaa, joten voisi olettaa, että me, jotka kaltoin lajia kohtelemme, myös yrittäisimme auttaa sitä.
Paljon pitäisi asenteiden muuttua, jotta jotain oikeasti tapahtuisi.
Palaan vielä tuohon Kanadaan. Jos minulla olisi mahdollisuus, menisin mielelläni itärannikolle, ja kalastaisin siellä Atlantilaista. Ja mikäli saisin mahtumaan samaan reissuun, niin menisin kokeilemaan Steelheadin pyyntiä. Jotenkin, kaikesta huolimatta, se voisi olla luonteeltaan samalla tasolla kuin Atlantilaisen kalastus, siis sellaista, jossa oikeasti arvostetaan saalista, ja sen eteen tehdään töitä.
Mielestäni noissa hommissa jyvät erottuvat akanoista tjsp.
Kateellisuudesta huolimatta, voinhan ilolla ajatella, että nyt kun se ”Känädä” on hottista, niin sehän vie väkeä tuolta toisaalta pois, ja minulle jää enemmän Isoja lohia ongittavaksi, ja se jos mikä, on hyvä homma 🙂
