Valtakunnan toisessa perhokalastusta käsittelevässä julkaisussa oli E.S:n kirjoittama juttu perhopenkeistä. Myös valtakunnan suosituimmalla perhokalastusta käsittelevällä internexvoorumilla keskustelu käy näköjään kuumana hieman parempien penkkien ympärillä. Ollako rotaatio vai ei? Siinäpä vasta kysymys, joka selvästi jakaa mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Henk. koht. en sitä tarvitse, ja en aio ottaa asiaan kantaa seuraavassa sen enempää. Mutta ajattelin hieman valottaa omia käsityksiäni perhopenkeistä, ja laittaa julki omat mielipiteeni noista kahdesta penkistä, jotka minulta löytyy, ja joita aktiivisesti käytän. Penkit ovat HMH Standart Vise ja Regal Medallion Series Minun mieleeni selvästi juolahtaa päällimmäinen kysymys, jonka varjolla itse lähtisin nyt penkkiä ostamaan, mikäli sellaisen tilanteen edessä …

Naapurin (se perhonheitonopettaja) kanssa juhlittiin poikani synttäreitä viikonloppuna. Samalla siinä äidyimme keskustelemaan lohiperhoista. Kaivoin niitä perhoja kaapin perältä, joita olen onnistunut säästämään, tai eläköittämään. Ajattelin, että voisin laittaa muutaman noista perhoista tänne näytille, silläkin uhalla, että viimeisetkin arvostuksen rippeet perhonsidonnan suuruuksilta häviävät.. lopullisesti. Toisaalta, tämä on ainoa paikka, jossa minä saan tehdä edes suurinpiirtein mitä itse haluan (kotona se ei ainakaan enää onnistu). Pahoittelen kuvien laatua.. Eniveis, aloitetaan perhosta, jolla sain tähän asti suurimman loheni, vieläpä naaraskalan. Vesi oli korkealla ja hieman sameaa, ei kuitenkaan likaista. Siimana toimi tuolloin Guiden PT 3/4 uppo. Kaivoin askien pohjalta perhon, jolla ei olisi …

    Kirjoitin jutun Chasing Silver- lehteen perhonheitosta veneestä. Käänsin alkuperäisen tekstin suomeksi, ja ajattelin, että voisin sen täällä luetuttaa kotimaisena versiona maustettuna muutamalla kuvalla.   Lohenkalastus, toisesta kulmasta Vesi virtaa kohtuullisen nopeasti, mutta vene pysyy paikallaan virrassa hyvin helposti. Trond, venemies, kipparoi venettä keulasta, Timo, kalaparini, istuu veneen lattialla odottaen vuoroaan, ja minä seison veneen perässä. On todella helppoa ylettyä hotspottiin poolissa. Tällä vedenkorkeudella on enemmän tai vähemmän mahdotonta kalastaa tätä poolia rannasta. Toinen venekunta on seuraavassa poolissa alavirrassa. Antti, Hilmar ja venemies Sverre kalastavat siellä. Eletään kesäkuun puolta väliä ja olemme lohijokien aatelisella, Altalla. Lohenkalastus veneestä perhoa heittäen …

  Yksi varmasti tunnetuimmista, ellei tunnetuin, lohiperho on Green Highlander. Lukuisine variaatioineen se on pettänyt yli vuosisadan ajan varmasti tuhansia lohia. Perhokalastuksen veteraanit Brittein Saarilla kehittelivät perhoja lohen pään menoksi, ja lukuisat kuuluisat mallit juontavatkin perunsa tuolta ajalta. Nykyään GHR, kuten muutkin perinteiset mallit, ovat joutuneet käsissämme raiskatuiksi mitä erilaisimmilla tavoilla. Minulle GRH on ollut ns. ”rajatapaus” ja myönnettäköön, että jostain syystä olen monesti, jopa perholle täydellisen kelin sattuessa, jättänyt Hailanterin askiin ja sitonut jonkun muun sutturan siimaan. Mutta mutta… niillä kerroilla kun GRH on siimaan päässyt, verrattain usein on jotakin siiman päässä tapahtunut. Jos oikein pinnistän vähiin käyneitä aivosolújani, …

  Tuolla aiemmin, taisi olla Lohiperhoista- osiossa, puhuin perhoista, jotka voivat olla yksinkertaisia, niin sidonnallisesti kuin ulkoisesti. Strömsö lukeutuu mielestäni tähän kastiin. Turhat krumeluurit, kuten perät, helat, pyrstöt, kierteet yms. on jätetty pois, ja sidonnallisesti aikaa ei tähän perhoon tuhraannu liikaa. Voihan olla, että joku on asiasta täysin eri mieltä, ja hyvä niin. Maailmassa täytyy olla mielipiteitä, ja kaikenlaisia perhoja…   -Runko: kirkas muoviputki, olen käyttänyt myös fosforoivaa oranssia -Takarunko: kulta hologrammi-nauha, esim Gudebrod -Painotus: muutama kierros lyijylankaa eturungolle -Eturunko: Angel Hair- Rusty Olive, dubattuna -Siipi: alla oranssi ja keltainen jääkarhu,           niiden päällä keltainen Mörrum kettu,           ketun päälle …

Perhokalastusvälineissä on monenlaatuista ja tasoista tavaraa markkinoilla. On edullista, kallista, hyvää, huonoa ja ns. keskinkertaista kamaa, joka ei olemassa olollaan sävytä, mutta ei myöskään petä. Itse tunnustaudun siinä mielessä kamafriikiksi, että esim. kelapuolella diggailen käsitehtyjä, ja ennenkaikkea pitkäikäisiksi ajateltuja keloja. Nuo rullat, joita teknofriikit karttavat, miellyttävät taas minua siinä määrin, että noita ns. klassisia rullia on käyttöön muutama aikoinaan tullut hankittua. Kelan käyttötarkoitus ja sopivuus käyttöön kuitenkin riippuu henkilökohtaisesta mieltymyksestä ja kriteereistä joita kelalta haluaa. Toisille ”kempurakampinen” tuo uskottavuutta ja statusta, toisille se tarjoaa silmäniloa, ja jotkut yksinkertaisesti vain hankkivat sellaisen. Haluan kuitenkin korostaa, että noissa rullissa on eroja, jotka …

  Aiemmassa tekstissä tunnustauduin tumman perhon ystäväksi. Tämä pitääkin vahvasti paikkansa, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Silver Grey on yksi hienoimmista -Ei Niin Tummista- perhoista mitä tiedän. Lukuisine variaatioineen se onkin monen lohenkalastajan vakiomalli. Itse olen saanut useita lohia Silver Greyllä, ja varsinkin klassinen malli on osoittautunut minulla varsin toimivaksi perhoksi. Modernimmat versiot karvasiipineen ja putkineen toimivat hienosti, ja minulla onkin monta ystävää, jotka kukin omilla muunnoksillaan kaloja saavat. Koska en nykyään itse yksinkertaisesti jaksa panostaa sidontaan klassisten rintamalla, onkin suoranainen onnenpotku tuntea noita virtuooseja, jotka klassisia perhoja sitovat, ja vieläpä niistä luopuvat (minun onnekseni). Mm. Kilpeläisen Visa, Oraluoman Mika, Kettusen …