Ottikoneitako, vai tuuria?
Naapurin (se perhonheitonopettaja) kanssa juhlittiin poikani synttäreitä viikonloppuna. Samalla siinä äidyimme keskustelemaan lohiperhoista. Kaivoin niitä perhoja kaapin perältä, joita olen onnistunut säästämään, tai eläköittämään. Ajattelin, että voisin laittaa muutaman noista perhoista tänne näytille, silläkin uhalla, että viimeisetkin arvostuksen rippeet perhonsidonnan suuruuksilta häviävät.. lopullisesti. Toisaalta, tämä on ainoa paikka, jossa minä saan tehdä edes suurinpiirtein mitä itse haluan (kotona se ei ainakaan enää onnistu). Pahoittelen kuvien laatua.. Eniveis, aloitetaan perhosta, jolla sain tähän asti suurimman loheni, vieläpä naaraskalan. Vesi oli korkealla ja hieman sameaa, ei kuitenkaan likaista. Siimana toimi tuolloin Guiden PT 3/4 uppo. Kaivoin askien pohjalta perhon, jolla ei olisi …