Black Doctor

Olen mieltynyt putkiperhoihin, tietynlaisiin.

Tietyt mallit tai tyylisuunnan perhot eivät silti ole parhaimmillaan putkissa.

Puhuttaessa koukkuperhoista, muutama malli on osoittautunut todella oivallisiksi peleiksi, siis minulla.

Olen myös selvästi, jostain syystä viehtynyt hyvin tummiin perhoihin.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, Black Doctor on minulle mieluinen perho. Tämä juontaa 90- luvun puolen välin huiteisiin, jolloin olimme kalassa pohjois- Norjassa eräällä lohijoella.

Kalan tulo oli niukassa, vaikka kaloja kulki koko ajan yläjokeen. Kävimme perhoja läpi ystävieni kanssa, tuloksetta.

Olimme tavallaan vuokralla eräällä kalastusalueella, ja paikan jo edesmennyt isäntä ajeli nurmea päältäajettavalla leikkurilla.

Juoksin henkeni edestä isännän perässä, ja sainkin hänet kiinni. Isäntä oli intohimoinen lohenkalastaja, ja hyvin avulias. Kerroin hänelle ongelmastamme, ja kysyin häneltä suositusta perhon valintaan.

Hän tuijotteli taivaalle, tokaisi; ”Joo-o, om du fiske der i Pahtakuoppa det er Black Doctor, dubbelkrok 4, sikkert.”

Juoksin mökkiini, ja kaiveilin laukuista perhorasioita ja löysin kuin löysinkin erään askin pohjalta nelosen tupla Bartleettiin sidotun kettusiipisen Mustan Tohtorin. Juoksin isännän kiinni uudelleen kysyäkseni olisiko tässä perhonmallia. Isäntä pysähtyi jälleen ja tarjosin perhoa hänelle nähtäväksi.

Isäntä otti perhon ja pyöritteli sitä hetken ja tokaisi; ” Hmm.. det er bra, men kansje lite mye blå”.

Siivessä oli alla sininen kettu, sen päällä ruskea kettu ja UV- wingflashia, ja päällimmäisenä musta kettu. Otin perho käteeni ja vetäisin sinistä siiven alta hieman pois ja kysyin” Nå?”

Myöntävä nyökkäys. No niin, nyt katsotaan, ajattelin kun soudin joen poikki mennäkseni Pahtakuopalle.

Olimme ystäväni kanssa poolilla, ja menin aloittamaan laskun.

Pääsin ehkä muutaman metrin alas, kun otti kala perhon. Olin aivan puulla päähän lyöty, ja yhtä nopeasti kuin kaikki alkoi se myös loppui.. irti!

Hetken kiroamisen jälkeen sain keräiltyä itseni kasaan, ja heitin perhon uudestaan virran vietäväksi. Siima oikeni virrassa hienosti, ja tunsin hyvän vedon siimassa. Jotenkin tuollaisella hetkellä tietää, että kohta nakertaa.

Tukeva tukistus ja Jiihaa.. kala kiinni. Uskomatonta, kaiken tuon yrittämisen jälkeen kuin taikaiskusta homma lähti pelittämään.

Nuolaisin ennenkuin tipahti. Hyvänkokoinen laksi pomppasi ilmaan ja kalan pudotessa veteen perho irtosi. E-iii !!!

Jumalauta, ajattelin, ei voi olla totta.

Muistan vieläkin kun mietin‚ että kelaanko siimat rullalle ja lähden juomaan, mutta keräilin taas itseäni, ja kaverin kannustaessa rannalla päätin yrittää vielä kerran.

Vetäisin täydellisen Myttyheiton ja rykäisin perukkeen suoraksi. Siima lähti oikenemaan ja svingin päässä siima pysähtyi, Un-f…n-beliivipul, taas kala.

Mietin ensimmäisestä sekunnista saakka, että tämä pääsee satavarmasti, mutta jostain syystä homma menikin putkeen ja muutaman minuutin päästä rannalla makasi nätti, täinen jalkaluokan lohi.

No, totuus varmasti oli se, että satuin hyvään saumaan. Sain sen viikon aikana useita kaloja tuolla Tohtorilla, ja karkuutin todella hyvän kokoisen vielä reissun viimeisellä laskulla.

Myös Blue Doctor on toiminut uskomattoman hyvin tuolla samalla siipimallilla. Siltasen Toni, joka on muuten yksi parhaista lohiperhon sitojista mitä tiedän, kirjoitti vuosia sitten PPK: hon jutun tuosta Sinisestä Tohtorista.

Siitä reissusta lähtien minä ja kalakaverini olemme menestyksekkäästi käyttäneet Black Doctoria, ja sinistä veljeä.

Alkuperäisessä mallissa oli verenpunainen runkohäkilä. Myöhemmin korvasin omassa käytössä olleet versiot mustalla runkohäkilällä. En voi väittää huomanneeni eroavaisuuksia kalan saannin suhteen tässä häkiläkysymyksessä.

Tärkeää on, että siipi todella harjataan hyvin, ja tuota UV- fläsää ei saa olla liikaa.

koukku: Partridge Bartleet tupla 4

hela ja perä: hopea ja keltainen silkki

pyrstö: Crest

vyö: fluorisoiva kirkas punainen villa, dubattuna

kierre: hopea

runko: musta silkki

runkohäkilä: musta tai punainen, 2/3 osa rungosta

etuhäkilä: helmikana

siipi: alla hieman sinistä kettua tms., ruskea kettu ja UV- flashabou, päällä musta kettu. Harjataan reilulla kädellä.

sivut: viidakkokukko

pää: musta, johon punaisella lakalla raita

Alla olevissa kuvissa ylinnä se ”aivan originaali” versio

Alinna saman aikakauden eläköiitynyt versio

Näistä versioista siivet ovat katkeilleet ja UV- flash on ”hieman” irtoillut taistojen tuokseessa..

P.S Jos jollain on ylimääräisiä Partridgen Bartleetin tupla nelosia, ostan ne pois !!!!!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *