Kevät meni yllättävän leppoisasti vaikka kaikki ulkomaan kalastus peruuntui Covidin vuoksi.
Nyt heinäkuussa, monen rukouksen ja polvillaan toivomisen jälkeen Norja avasi ovensa ja päästiin porukalla kalalle. Ei menty nyt avaukseen, mutta vedettiin hyvä kahden viikon setti. Kaikki porukasta saivat kaloja ja itsekin sain hienoja onnistumisia, mutta koin myös karvaan tappion… taas.
Sateisena iltana sain Glödhäckiin tarttumaan lohen, joka tunnin väsytyksen jälkeen oikoi koukut. Olin niin puhki, että en saanut suustani mitään muuta kuin ”Ei taas..” Jäin kivikolle itsekseni kavereiden antaessa lohduttavia taputuksia selälle, mutta voin kertoa, että vitutti kuin Isoa Oravaa. Olisin varmaan heittänyt romut jokeen ja lähtenyt taksilla kotiin, jos olisin ollut yksin. Totuus on, etä kun on vääntöä enemmän kuin puoli tuntia, kello käy kalan eduksi.
Jos joku sanoo, että kuuluu lajiin, niin mä nyt sanon että paskan marjat. Vaikka oikeasti lajiin kuuluukin.
Nyt on tarjottu oikeasti isoa kalaa neljänä suvena peräkkäin, mutta myönnän olevani karvaasti tappiolla 4-0. Vittu, mä en tajua miksen saa niitä ylös…Niin lujaa vääntö oli, että seuraavana aamuna munien vieressä nivusissa oli lapsen nyrkin kokoinen mustelma Butin painamisesta, eikä kaljatölkkiä saanut pidettyä oikealla kädellä kunnolla.
No, niinkuin kaverini totesi aikoinaan” Päivän, kaksi se vituttaa, sitten se helpottaa” piti tässäkin paikassa kutinsa.
Päätin jo reissuun lähdettäessä, etten seuraa saalistilastoja enkä mitään muutakaan, mikä voisi aiheuttaa mitään ylimääräistä mietittävää. Halusin vaan olla lomalla. Alku meni hienosti, ja sainkin ekalla laskulla heti lohen. Kaloja kulki ja niitä saatiin alussa hyvin, mutta kuten aina homma tasoittuu kun pooleissa olleet kalat koukutetaan kauden alkupäivinä pois.
Nyt kun tulin kotiin, mieluisin viesti tuli Sikasen Jussilta, joka oli saanut hienon kojamon. Meni kyllä parhaaseen mahdolliseen osoitteeseen tuo kala.
Lohenkalastus on lievästi sanottuna omalaatuista touhua. Vaikka vuosia on kertynyt lajin parissa riittävästi, en vieläkään saa kiinni siitä, kuinka häilyvää ja pienistä nyannseista koko homma on kiinni.
Olin karkuuttanut monta kalaa reissun puolen välin huudeilla ja alkoi jo vaivaamaan mieltä, että mitä helvettiä tässä nyt tapahtuu. Muuta saivat kaloja ja minä kärvistelin tällien ja karkuutusten kanssa. Yhtenä iltana olimme ylempänä kalassa A.B n ja T.B n kanssa. jäin yksin poolille kun T.B lähti ylemmäksi ja A.B alemmaksi. Pääsin poolin parhaalle paikalle ja lohi otti Glödärin. Veti niin pirusti ja nyt pysyi kiinni. Kala oli helppo lopussa ottaa rantaan ja komea 103 cm narttu olikin. Irrottelin kouku ja päästin kalan pois. Huippua.
Samaan aikaan kävi kala aivan rannan tuntumassa pinnassa. Jukoliste, nyt olisi mahku tuplaan, ajattelin. Vaihdoin pikaisesti koukun ja tsekkasin perukkeen. Revin rannaria ulos kelalta arvioidun verran ja tein kerrankin onnistuneen heiton. Tälli. Sellainen tavoittelu, ei sellainen, etteikö ottaisi uudestaan. Hilasin perhon sisään ja aloitin laskemaan kolmeenkymppiin Antin ohjeen mukaan. Olin satavarma, että nyt ottaa. Prrrr, Prrrrr, Prrrr… Saatana, kuka just nyt soittaa. Vaimo. Ajattelin että en vastaa, mutta outo ajankohta pakotti vastaamaan. Asia olikin äärimmäisen tärkeä ja keskittyminen herpaantui kalan suhteen totaalisesti. Puhuin pari minsaa, pistin puhelimen pois ja yritin keskittyä kalaan.. Ei enää mitään. Missasin tuplat, mutta tässä tapauksessa en voi vaimoa syyttää, sen verran tärkeästä asiasta oli kyse.
Vehkeistä sen verran, että Asquith on kyllä huippu keppi. Niitäkin on paukkunut poikki, mutta kaikesta huolimatta se sopii kyllä minulle hyvin. Siimoista mieluisimmat olivat nyt Narun Drifteristä leikattu tyvi ja siinä 4d 2-4 kärki ja toisessa setissä 525 Game Changer FHI ja siinä 4-6 tippi. Vaikka siimat kuulostavat samalaisilta, paketit käyttätyvät ihan erilailla. Narussa on mukavan pitkä kelluosa, joka minun milestäni hyvä tälläisessä paketissa, jossa vain jarrutellaan perhon vauhtia. GC ssä taas kellua on niin vähän, että mielestäni tuolla 4-6 tipilla se uppoaa paljon reilummin tuoden erilaisen tarjonnan kuin Naru. Kaikenkaikkiaan äärimmäisen hyvät siimat.
Reissun parasta antia olivat uudet Simmssin G4Z pöksyt. Kun hain housut, ensimmäinen ajatus oli, että onpa ohkoset. Mutta nyt parin viikon ahkeran käytön, parin kaatumisen ja koheltamisen jälkeen voin todeta että on ihan vitun hyvät pöksyt. Kalliit, mutta hyvät.
Perhoista sanoisin sen verran, että Siltasen Speciaali, Glödäri, Vimu, Ally, Hyjeena ja sellainen vihreä-harmaan konariiin tehty pluppis toimivat parhaiten.
Kun reissun lopussa vesi nousi, Phatagorvaan sain pari kontaktia, mutta aikalailla Glödäri-voittoinen reissu oli tällä kertaa. Vanhaa hyväksi todettua ei kannata näköjään jättää käyttämättä, ja kuten A.B ison kalan jälkeen totesi ”On se Glödäri vaan erihyvä ison lohen perho” oli tähän helppo yhtyä.
