Upposiima

  Hyvä ystäväni soitti minulle muutaman päivä sitten ja puheli netissä  käytävää keskustelua sivuten upponaruista. Puhelusta komppaantuneena lukaisin tuon ketjun läpi, joka taisi kulkea nimellä Vapa synkille siimoille tms. Ihan asiallista keskustelua, mutta jokin minua hiersi asiassa. Perimmäinen kysymys on varmasti myös topicissa esitetty kysymys: Mikä on synkkä siima? Tähän ei löydy mitään standardivastausta, enkä ainakaan minä osaa sanoa mikä hautakiven painoinen naru voidaan synkäksi luokitella. Mutta, koska minäkin noita upposiimoja välillä heittelen, voisin muutaman sanasen vajavaisista aivoistani tähän pieraista. Ensinnäkin, upposiimoille, kuten muillekaan siimoille, täysin ”sopivaa” vapaa ei olekaan- ainakaan oikeassa elämässä-, paitsi ehkä jossain kirjoissa, kansissa ja kataloogeissa. …

Kalkkisten Haalee

  Kun vesi lohijoella on todella kirkasta, ja kalastus muuttuu entistä vaikeammaksi, on monesti syytä unohtaa perhosta kaikenmaailman kimalteet ja siirryttävä hillyttyihin ja murrettuihin sävyihin. Yksi mielestäni parhaista tälläisistä perhoista on vanhan kaverini, Järvisen Jukkiksen Kalkkisten Haalee. Se, että tuossa perhossa on nuo murretut keltaisen ja vihreän sävyt, on siinä siivessä eräs ehdottomasti liian aliarvostettu materiaali, nimittäin Näätä. Haaleen siipi tehdään luonnon värisestä näädän hännästä. Tuo loistava siipimatsku on ainoa oikea kyseiseen perhoon. Näädän häntiä on ollut aina silloin tällöin myynnissä, ja olenkin pyrkinyt hamstraaman niitä sitä mukaan, kun hyviä tulee käsille. Nädässä on se hyvä puoli, että se on …

Varakkaille vai rahvaille?

  Lähes kaksikymmentä vuotta olemme kalastaneet samaa jokea, ja samaa rantaa. Tuona aikana on tapahtunut paljon hyvää, mutta myös huonoja asioita on tullut taipaleella vastaan. Suurimpana ehkä muutama vuosi sitten isäntämme poismeno. Se ei ikävä kyllä ketään meistä säästä, mutta tuolle elämänhaluiselle miehelle olisin kernaasti vielä muutaman vuoden suonut. Olen jo vuosia seurannut lohenkalastuksen kehitystä, ja ennenkaikkea lohiturismin tuomaa huomiota, joka on varsinkin Norjassa paikallisväestön, lähinnä maanomistajien, ja ylipäätään lupia myyvien tahojen puoleta huomattu. Taitaa olla niin, että normaali rahvaan tavoitettavissa olevat kalapaikat alkavat olla ”tapissa”. Olen monelle ystävälleni jo vuosia sanonut, että mikäli joudun tilanteeseen jossa joudun kilpailemaan netissä …

Perho ja sen koukku

  Perimmäinen kysymys, jota lähdemme ruotimaan kuuluu seuraavasti: ”Mihin perhoon mikäkin koukku?” Kuten jo aiemminkin, harmittelen taas tähänkin väliin Partridgen Bartleet tuplanelosten häviämistä markkinoilta. Kun sidon koukkuperhoja olen kohtuullisen ronkeli koukusta. Esimerkiksi, jos sidon yksihaaran valintani on ollut jo monen vuoden ajan Gamakatsun T10-6H sarjan koukut, yleensä koossa 1 ja 2/0. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että tuo koukku on miellyttavän mallinen, julmetun terävä ja ennenkaikkea tukeva. Mikäli teen kaksihaaroja, ykkösvalintani on/olisi tuo edellä mainittu Partridgen tupla nelonen Bartleettinä, mutta olen tyytynyt, lähinnä tuttavien suosituksesta myös Kamasanin vastaaviin. Miksi joku koukku sitten sopii juuri tiettyyn perhoon? Tietysti se on katsojan …

Sidontavinkkejä

  Alaotsake ei siis tarkoita mitään sido-hakkaa-kakkaa- vinkkejä, vaan perhonsidonta- sellaisia. Olin tuossa joku aika sitten vetämässä taas sidontaa, ja tuli huomattua, että monille, varsinkin sidonta-uran alkutaipaleella oleville ja miksei kokeneemmillekkin, oli muutama kikkakolmonen jäänyt tietämättömäksi. Kun sidotaan 2- haara koukkuun, kalastusperhoon helaa pyöreästä tai soikeasta tinselistä, oli se sitten muovi tai metallipäällysteinen, toimin itse seuraavalla tavalla: 1.sidon materiaalin koukun päälle 2.lähden kiertämään tinseliä halutun kierrosmäärän kohti koukun mutkaa 3.saavutettuani halutun helan mitan, tuon toisen haaran takaa, haarojen välistä tinselin ylös, ja vien sen helan yli, ja sidon kiinni. Etuna tässä on, että on helpompi viedä tinseli siististi rinnakkain, ja …

Maassa maan tavalla

  Erään keskustelun yhteydessä minua pyydettiin ottamaan kantaa asiaan, joka koskettaa meitä kaikkia, jotka kalastavat lohta Norjassa. Ja miksei muitakin kalalajeja. Nimittäin, tuo monenlaista mielipidettä herättävä desinfiointi, siis kalastusvälineiden, ei sukukalleuksien. Olen kauhulla kuunnellut sieltä täältä eri tahojen tarinoita siitä, miten tuota ”munapyykkiä” voisi kiertää. Olen varmasti tyhmä, ja myönnän sen, mutta miksi sitä pitäisi kiertää? Valotetaan nyt niille, jotka asiaa eivät tiedä, mistä kaikki sai alkunsa, siis todennäköisesti. Vuosikymmeniä sitten, ennenkuin tiedettiin lohiloisen, Gyrodactylus salaris olemassa olosta, n. 70- luvun puolessa välissä, norjalaiset ostivat Ruotsista lohenpoikasia, joiden mukana lohiloinen levisi norjalaisiin jokiin. Täållä hetkellä n. 40 jokea on saastunut. …

Hyvä siima

  Sattuneen hyvin onnistuneen kela-yhteistyön jälkeen Lindenin Pepen kanssa, postilaatikkooni kolahti kirjekuori Pepeltä. Avasin kuoren ja sisältönä oli ampupää, jollaisesta olimme keskustelleet hieman aiemmin. Olin toivonut kohtuullisen lyhyttä interrunkoista siimaa, sellaista, johon voisin vaihdella erilaisia tippejä. Tarkoitus olisi käyttää sitä muutamassa ahtaassa paikassa, ja silloin, kun täytyisi kahlata syvälle ja tarjota pyytöä hieman pintaa syvemmältä. En sen paremmin kysellyt Pepeltä mitä aineksia siihen oli käytetty, mutta mikä minua ihmetytti, oli interin perässä oleva musta n. metrinen siiman pätkä. Kysyin Pepeltä asiaa, ja sainkin hyvin valaisevan selvennyksen asiasta. Tarkoitus olisi, että voisin liittää tuohon runkoon minkä tahansa tipin, vaikkapa interin tai …