Olin tuossa hieman ohjelmoimassa vanhan työnantajani äänipöytää, ja siinä samalla Melartinin Jyrki toimitti minulle perhoja, joita pitäisi liottaa pohjois- Norjassa juhannuksen jälkeen.
Jossain aiemmassa artikkelissa puhuin perhon muotokielestä. Paneudutaanpa asiaan paremmin, koska Jykällä tuo muotokieli on ehkäpä kaikista tuntemistani sitjoista selvin ja tunnistettavin.
Perhonsitojia on moneen junaan; Suurin osa meistä on ns.perussitojia, jotka sitovat reseptistä perhon, mutta jostain syystä perhoon ei tule mitään omaa leimaa. Perho on kaikin puoli jees, mutta kun sitä vertaa noihin kavereihin, joilla perhossa on ”kädenjälki”, eron kyllä huomaa.
Jyrki on loistava esimerkki tuosta kädenjäljestä. Jykän perhot ovat hyvin Tenomaisia, ja suomalaisen perinteisen perhon muoto on näissä perhoissa vahvana havaittavissa.
Varsinkin nuo kaksihaaraan sidotut perhot ovat miellyttävän oloisia. Huomattavaa on, että Jykä modaa koukkuja ennen sidontaa mm. suoristamalla silmää. Varsinkin alasilmäisissä Mustadeissa tämä mielestäni tuo perholle tuota kädenjälkeä. Myös perhojen päät ovat hyvä tunnusmerkki Jyrkin perhoissa.
Materiaalivalinnat ovat luonnonläheisiä kuten myös perhojen väritys. Kimalteita ei näistä perhoista juurikaan löydy, ja mittasuhteet ovat todella sopusuhtaiset.
Olen vuosia saanut Jykältä perhoja mukaan matkoilleni, ja esimerkiksi Mellun Katka on antanut meille lohia tasaiseen tahtiin.
Tuossa perhossa väritys ja muoto sopii kirkkaisiin vesiin, ja perhon vihreä sävy häilyy hienosti noissa pohjoisen vihreissä vesissä.
Alla Jyrkin perhoja monen vuoden takaa, joita olen kuvaillut. Päällimmäisenä Kummeli
Seuraavana alla eräs versio Mellun Katkasta. Tässä erikoisuutena varioitu Kultafasaanin peitinhöyhenestä takahäkilä, jota alkuperäisessä versiossa ei ole.
Alla olevissa kuvissa noita kaunokaisia joita pitäisi koestaa Norjan lohipitoisissa vesissä tulevana suvena.