Nyt kun kinkut ja kaikenmaailman muut härpäkkeet on tungettu naamasta alas oli helppo köllähtää sohvalle kaivelemaan Macin syövereitä. Kaivelin kuvia ulkoiselta kovalevyltä, ja silmääni osui Hildenin Harrin ottamia kuvia muutaman vuoden takaa heinäkuulta. Kuva toivat muistoja mieleen kyseisestä väsytyksestä. Olimme Harrin, Kokon Markun ja Partasen Tapion kanssa reissun ensimmäisenä iltana heittelemässä, ja ottamassa hieman Agunaalia eräällä poolilla, ja jossain vaiheessa minun heittovuorollani kävi Zägä, ja Glödäriin tarttui lohnake. No, me näköjään saatiin yhteistuumin kala rantaan ja takaisin uimaan. Seuraavassa muutama kuva tilanteesta (kuvat Harri Hilden): Ensimmäisessä kuvassa Gilliet tuovat väsyttäjälle kaatoryyppyjä, koska emme tietenkään tuossa vaiheessa tienneet tuleeko kala …

  Ja muistakaa… RECYCLE OR DIE !!  

Tuossa muutama päivä sitten ädlätessäni perhoja kasaan tulevalle kaudelle, tongin vanhoja askeja kaivaakseni pari Glödäriä, huomasin, että olin täysin ohittanut perhon, joka on antanut minulle ja kavereilleni lukuisia lohia, ja meritaimenia. Nimittäin Glowari. Hieman historian havinaa tähän aluksi; Kauan, kauan sitten uskollinen ystäväni Sävilammen Tapio antoi minulle muutaman perhon, joista yksi oli vihreäpalkkinen Glowari. Pidin, ja siis pidän yhä, sitä loistavana pimeän ajan perhona, mutta jos lasken henkilökohtaisten lohien määrää Glowarilla, olen saanut miltei kaikki kalat päiväsaikaan, tai ainakin valoisalla puolella vuorokautta. Se on pelannut minulla hyvin kirkkaassa vedessä, ja ehkäpä juuri tuo vihreä- musta väritys, joka houkuttelee lohta kirkkaissa …

  Hyvä ystäväni Kuopijosta, Mætilæsen Anatti, armoitettu lohenkuristaja ja äärimmäinen perhonsitoja, lähetti minulle kateutta herättävän kuvan tulevan kauden perhoista, joita hän oli hirtellyt kasaan syksyn pimeinä iltoina. Minua v… oma aikaansaamattomuuteni, joten otin itseäni niskasta kiinni, ja geduiinin raivolla muutamana iltana hirtin omaan tulevan kauden settiini vielä muutaman pörhösen. Olen kyllä tänä syksynä ja alkutalvesta aktiivisesti perhoja sitonut paljolti muille, mutta muutama perusmalli vielä uupui omasta setistä. Nyt voikin huokaista helpotuksesta, sillä kerrankin näyttäisi olevan ajoissa valmista, ja noilla ajattelin ensi vuoden pärjätä. Muutama koukkuperho vielä toiseen askiin, ja pari vanhaa luotto-Glödäriä, niin Avot. Tulevana kautena pääsenkin aloittamaan kalastuksen ajoissa, …

  Vuosia, vuosia sitten, kun ensimmäiset hengittävät kahluuhousut olivat rantautuneet tänne perimmäiseen pohjolaan, ja nepparit joutaneet nurkkaan, kuulin ystävältäni Raitaselta, ihan oikeista Gore-Tex kahlureista, oikein Amerikassa valmistetuista, joita olisi hänen kauttaan nyt Suomeen olisi tulossa. Ystävälläni oli siis näppinsä välissä ja silloin housut tulivat Ruotsin kautta Suomeen myyntiin. Ostinkin tuolloin kyseiset housut, jotka olivat kuten arvata saattaa, Simms- merkkiset, niitä ensimmäisiä Guide- malleja. Taisi olla jopa ihan ensimmäinen satsi joka suomeen tuli.. Olin todella tyytyväinen hankintaani, ja kyseiset pöksyt olivatkin käytössä vuosikaudet. Sen jälkeen olen samaa merkkiä, muiden merkkien ohella suosinut, ja myönnän olleeni erittäin tyytyväinen noihin jenkkihousuihin. Tapanani on …

  Minua on pitkään askarruttanut asia, jolla tuskin on perimmäisen seikan, eli lohen otin, kanssa mitään tekemistä. Nimittäin tuo putkiperhoja vaivaava koukusta johtuva perän laahaus, tai roikkuminen, miten sen kukakin haluaa ilmaista. Nyt tietysti joku älyilee, että käytä koukkuperhoja, mutta en aja asiaan nyt siihen suuntaan. Runsaammissa ”Frödiniiniläisissä” putkissa tuota ongelmaa voi rajoittaa sitomalla runsaasti tavaraa tukisiiveksi, tai sitomalla kypärä putken eteen. Tässäkään tapauksessa vaiva ei kokonaan poistu. Minä en vain pidä kypäristä. Myös rungon painotus onnistuu, mutta esim. vaaleissa, läpikuultavissa rungoisissa perhoissa painotus paistaisi läpi rungosta. Voi, ja kannattaa, myös sitoa tukevaa karvaa alussiiveksi, mutta sekään ei tuota ongelmaa …

  Menneenä kesänä olimme kalalla pohjoisella joellamme, ja saimmekin vieraaksemme muutamana päivänä erään kolmen miehen joukon, vieläpä kolmessa polvessa. Istuimme nuotiolla ja katselimme poolin loppuliukua ja ihailimme maisemaa. Minun vuoroni tuli kalastaa, ja otin vavan ja painelin poolin yläpäähän, joka ei näy notskille. Olin toiveikas kalan saannin suhteen, koska kalaparillani Villellä oli aiemmalla laskulla ollut mukava ryki poolin alkupäässä. Siiman päässä oli Geduiini-siipinen Vimu, joka oli jo aiemmin pettänyt yhden laksin, joten luotto perhoon oli kova. Kahlasin veteen ja aloitin laskettelemaan poolia alaspäin. Pooli syvenee loivasti, ja sitä pääsee normivedellä kahlaamaan hyvin vedenalaista särkkää myöden, joskin liian pitkälle mennessä, joutuu …