Menneenä kesänä olimme kalalla pohjoisella joellamme, ja saimmekin vieraaksemme muutamana päivänä erään kolmen miehen joukon, vieläpä kolmessa polvessa.
Istuimme nuotiolla ja katselimme poolin loppuliukua ja ihailimme maisemaa. Minun vuoroni tuli kalastaa, ja otin vavan ja painelin poolin yläpäähän, joka ei näy notskille. Olin toiveikas kalan saannin suhteen, koska kalaparillani Villellä oli aiemmalla laskulla ollut mukava ryki poolin alkupäässä. Siiman päässä oli Geduiini-siipinen Vimu, joka oli jo aiemmin pettänyt yhden laksin, joten luotto perhoon oli kova.
Kahlasin veteen ja aloitin laskettelemaan poolia alaspäin. Pooli syvenee loivasti, ja sitä pääsee normivedellä kahlaamaan hyvin vedenalaista särkkää myöden, joskin liian pitkälle mennessä, joutuu palaamaan ylävirtaan samaista soraikkoa myöden.
Anyway, olin päässyt hyvään kulmaan siimoineni, kun perhon oietessa virranlaitaan kavi lohi pyörähtämässä perhon takana. Normaalisti olisin jo kiskaissut perhon ylös uutta heittoa varten, mutta jostain syystä virran imiessä siimaa hienosti jätinkin perhon roikkumaan virranlaitaan. Muutama tuskallinen sekunti, ja perhana, kalahan tulikin takaisin, ja otti perhon.
Jes, kerrankin hermot pitivät, ajattelin ja vihelsin merkiksi nuotiolla istuville kalasta.
Koko porukka tulikin katsomaan homman etenemistä, ja päästyäni könyten kivikolle rantaan katselin tuota kolmen polven nuorimmaista, joka shortseissaan seurasi kalan liikkeitä.
Sen enempää ajattelematta kysyin kaverilta, haluaisiko hän ottaa vavan ja väsyttää kalan.
Myöntävä nyökkäys nuorelta mieheltä, ja eikun viisitoista kinttuinen vaihtoi pitäjää.
Muutaman neuvon jälkeen vavan pitämisestä, ja kelan käytöstä, homma lähti sujumaan hienosti.
Äijä väsytti kalaa kuin vanhempikin lohimies, ja kalan näyttäessä kylkeään hyppäsimme Villen kanssa veteen nostamaan kalaa kivikolle.
Nuorikon isä huolehti väsyttäjä tasapainosta kivikolla, ja vapamies väänsi uroslohta kateni ulottuville, ja onnistuin nappaamaan lohta pyrstöstä kiinni, ja nostamaan sen kivikolle.
”Otetaanko?” kysyin vapamieheltä. Myöntävä nyökkäys, ja kolautin kivellä lohta päähän.
Kannoimme kalan laavulle, ja koska väsyttäjä ja lohi piti tietysti kuvata, löin hatun päästäni äijälle ja nappasin kuvan.
Kala painoi karvan alle kahdeksan kiloa, joten mukavan kokoinen lohi nuorelle miehelle.
Kaveri oli selvästi tyytyväinen, ja syystäkin, koska väsytys sujui kuin vanhemallakin tekijällä.
Toivottavasti nuori vapamies sai kipinän lohenkalastukseen, ja olisi tulevaisuudessa jatkamassa perinteikästä harrastusta, ja pitämässä lohta arvossaan.
