Minua on pitkään askarruttanut asia, jolla tuskin on perimmäisen seikan, eli lohen otin, kanssa mitään tekemistä. Nimittäin tuo putkiperhoja vaivaava koukusta johtuva perän laahaus, tai roikkuminen, miten sen kukakin haluaa ilmaista.
Nyt tietysti joku älyilee, että käytä koukkuperhoja, mutta en aja asiaan nyt siihen suuntaan.
Runsaammissa ”Frödiniiniläisissä” putkissa tuota ongelmaa voi rajoittaa sitomalla runsaasti tavaraa tukisiiveksi, tai sitomalla kypärä putken eteen. Tässäkään tapauksessa vaiva ei kokonaan poistu.
Minä en vain pidä kypäristä.
Myös rungon painotus onnistuu, mutta esim. vaaleissa, läpikuultavissa rungoisissa perhoissa painotus paistaisi läpi rungosta.
Voi, ja kannattaa, myös sitoa tukevaa karvaa alussiiveksi, mutta sekään ei tuota ongelmaa kokonaan poista.
Esimerkiksi kesällä, heinäkuussa ja elokuussa, perho tahi putki voi olla kookas, mutta monesti sellainen laiha, kevytuintinen putki on osoittautunut hyväksi lohen pyytäjäksi.
Olen miettinyt ja pähkinyt järkevää ja yksinkertaista ratkaisua tuohon ongelmaan, ja kokeillut erilaisia ratkaisuita.
Koukun vapaana roikkuminen auttaa kyllä asiaa, mutta jotenkin noissa rungollisissa perhoissa haluaisin koukun olevan kiinteästi, mikäli koukku on perhon perässä. Lyhytrunkoisissa esim. puolen tuuman kuparitööteissä vapaa koukku on miltei ainoa järkevä ratkaisu.
Jotenkin päädyin aivopieruun, jossa koukku olisi vaappumaisesti putken alapuolella. Esimerkiksi helmiäis-Santikka on oiva esimerkki tuollaisesta kevyestä putkesta.
Leikkasin mattoveitsellä pienen V- aukon putken alle, noin 1/3 rungon mitan päähän perhon päästä, ja sidoin helmiäis nauhan normaalisti putken päälle jättäen kiertämättä reiän kohdalle nauhaa. Liimasin rungon kahteen kertaan, annoin liiman kuivua kunnolla, ja sidoin siiveksi alle valkoista Aispeeriä, ja päälle Geduiinia.
Toiminnasta vedessä ei ole lavuaarikokeiluja kummoisempia tuloksia vuodenajasta riippuen, mutta kun kevät koittaa Tammerkosken niskalla saa kyseinen Santikka kyytiä.
Altaassa kokeiltuna perhon runko todellakin oli suorassa, tai siis vaakatasossa, mutta solmu oli vedettävä putken sisään, jottei kolmihaara jämähtänyt runkoon kiinni
Suurimmiksi ongelmiksi veikkaan putken kestävyyttä, koska varsinkin noissa pienemmissä muoviputkissa reikä aiheuttaa putken mahdollisen katkeamisen.
Toinen ongelma voisi tulla kalojen tartutuksen kanssa, mikäli kala perästä perhoa näykkii.
Koukun painon pitäsi kuitenkin olla nyt aika hyvässä kohtaa, joten perhon balanssi voisi olla parempi kuin perästä kiinnitetty koukku.
Jos jollain olisi hyvä ajatus putken balansointiin, tai koukun kiinnitykseen, kuuntelisin mielelläni ehdotuksia.
Kriteerinä olisi kuitenkin kolmihaarakoukku, Sawadan kutonen.
Talvi on pahaa aikaa, kun pimeys ajaa tuollaisiin älyttömiin kokeiluihin.