Heräilin aamulla ajoissa ja ajelin Tammerkoskelle tarkoituksena testailla erilaisia vapoja, tai paremmin sanottuna eri vapojen osia keskenään.
Löysinkin ainakin yhden hyvältä tuntuvan yhdistelmän, ja jo tuossa aiemmin olin havahtunut siihen, että erimerkkisistä pätkistä, jotka nyt ylipäätään sopivat yhteen, saattaa löytyä mielekkäitä kokonaisuuksia.
Heitellessäni tulin taas siihen tulokseen, että vavan oikeat ominaisuudet tulevat esiin vasta kun kahlataan vähintään munaveteen. Jos vavassa ei “potku” riitä, ainakin minulle tulee ikävä voimakkaampaa vapaa. Voimakas vapa ei suinkaan tarkoita mitään kauheaa kankea tahi tykkiä, vaan sellaista vekotinta, jolla saa syvästäkin vedestä siiman vaivattomasti nostettua heittoon, ja koska käsiä on nostettava ylemmäs, vapa jolla ei tarvitse viedä siimaa nostossa turhan taakse on selvästi helpompi minulle. Ehkäpä tuollaiset napakat, mutta tunnokkaat vavat miellyttävät minua juuri tämän takia. No, vapaprojekti jatkuu, ja toivottavasti testailu tuottaa toivotun tuloksen tulevaisuudessa.
Myös perhoja uittelin koemielessä. Kuvassa oleva pearl- runkoinen suttura oli oivallisen oloinen virranpyörteissä. Tuo sininen fläsä tuo mukavaa sutinaa perhoon. Mutta liikaa ei fläsää saa laittaa siipeen sille monen materiaalin liike kuolee liiasta fläsästä. Tuollainen keinokuitu on aina “painavampaa” kuin oikea luonnonkarva, joten siivestä tulee liian fläsän kanssa raskas, eikä se enää liiku virrassa houkuttelevasti.
