Ohutta alapilveä..

Tässä iltojen pimetessä tuli mieleeni hauska tarina tuosta viime keväältä. Tämähän ei suoranaisesti liity kalastukseen, mutta kalamatkaan kylläkin.

Olimme Villen kanssa lentäneet Helsingistä Tukholmaan toukokuussa matkalla Emille. Olimme Arlandan kakkos- terminaalissa, ja odottelimme laukkuja hihnalla. Tokaisin Villelle, että ei varmasti tule säkit ja putket tästä, koska niin kävi edellisenäkin vuonna. No, siinä odottaessamme paikalle tuli paikallinen rajavartija, joka notkui siinä meidän vieressä. Kysyin hepulta, että tietääkö hän, mistä erikoisromut tulee, kun hihnalta ei enää tule mitään, ja meidän kamat on jossain. Hä tiesi kertoa, että suuret kassit ja vapaputket tuodaan hissillä kohta meille.

Siinä rytäkässä hän kysyi, mihin ollaan menossa. Sanoimme, että Emille lohta onkimaan, johon hän kuittasi menevänsä sinne itsekin parin viikon päästä. Mukava heppu oli. No siinä juteltiin ja yhtäkkiä rajavartija kysyi minulta, että voisinko viedä rajasta kannabista yli? Siis TÄ?? Menin ensin ihan puihin, mutta jeppe selitti, että tarvitsisi apua uuden huumekoiran koulutuksessa. Hän oli katsellut meitä siinä aiemmin, ja oli ajatellut, että meillä kun oli Simmsin ja Patagonian vehkeitä, ja vielä kysyimme vapojen perään, hän uskalsi moista salakuljetusta ehdottaa.

Ville katsoi minua kysyvästi, ja minä päästin suustani, että no mikä ettei. Eihän sitä laillisesti pilveä joka päivä rajasta yli viedä. Kaveri kaivoi luotiliivin sisätaskusta suljetun pussin ja veti kumihanskat käsiinsä. Minä kauhistuin ja Villeltä pääsi kunnon nauru. Ville kuittasi heti, että tämänhän hyvältä näyttää, mutta kaveri tokaisi, että pilvi pitää ottaa siilatusta pussista hanskoilla, ettei haju tartu häneen. Pussissa oli pieni pullo, jossa oli sitä itseään, ja jeppe sujautti sen farkkujeni pikkutaskuun. Hän pyysi minua odottamaan muutaman minuutin, ja tulemaan sitten “luukulle” kun näen hänet siinä koiran kanssa.

Menin odottamaan kassin ja vavan kanssa, jotka minulle toimitettiin, ja eittämättä jännitti niin helvetisti, että paskat meinasi tulla housuun. Mielessä kävi, että josko Suomi-poikaa nyt vietiin kuin litran mittaa, ja minut otettaisiinkin takahuoneeseen, jossa ne kumihanskat olisivat kohta siinä niille oikeasti tarkoitetussa käytössä ruotsalaisten rajavartioiden hurratessa siinä vieressä.

Kaveri tuli koiran kanssa takahuoneesta ja minä lähdin hapuilevin askelin kohti tullia. Koira merkkasi minut siististi jonosta, ilman mitään turhia krumeluureja. Rajavartija otti pilvet pois taskustani, ja toivotteli hyvät kalareissut.

No, Johan oli meitä vastassa kentällä, ja Ville oli laittanut hänelle viestin, jossa sanoi miellä kestävän hetken, kun Mikillä on pilveä taskussa ja tullissa on koira. Voitte kuvitella mitä Johanin mielessä oli liikkunut. Menimme Villen kanssa ulos, jossa Johanin ilme oli lievästi sanottuna kysyvä. Selitimme asian, joka oli miltei uskomaton, ja Johan sanoi, että hän oli tosissaan pohtinut, olisinko minä sittenkin Pilvimäen- miehiä.

Vietimme mukavat pari päivää Emillä, ja takaisin tullessamme mieleeni juolahti mahdollisuus, että mitäs jos Helsingissä onkin koira tullissa? Olisiko siitä tötsystä jäänyt jotain hajujäämiä taskuuni, ja koira merkkaisi minut Helsingissä.. Voi vittu.. Siinähän olisikin helppo selittää tullimiehelle, että; “Juu, ei tässä mitään salakuljettajia olla. Haju on tullut Tukholmassa paikallisen rajavartijan tötsyistä, jotka pyynnöstä vein yli rajasta”.. just joo, ja ne varmaan olis uskonut.

1 comment

Vastaa käyttäjälle Arto Muttilainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *