Asquith update

Nyt on hyvä summata viime kauden kokemukset Loomisin Asquith- sarjan neli-ja viisitoistakinttuisista pahloista, joilla suurimman osan kaudesta kalastelin. Jos asia pitäisi tiivistää yhteen sanaan, niin se olisi: “Jes!”

Ongin menneenä kautena aika paljon ja varsinkin viisitoistanen oli kovassa ajossa. Säälimättä tippaakaan rytyytin vapaa niin heitoissa, puskissa, kivikolla ja kalojen kanssa ja se suoriutui kaudesta todella moitteettomasti. Vavan keveys, toiminta ja yleinen tuntuma sopivat minulle kuin nenä päähän ja jos lasken käyttötunteja, Asquith sujahti helposti ohi GLX:n, joka sekin sai aikaa.

Vavan rytmi sopi minulle oikeastaan kaikilla siimoilla todella hyvin ja siimat, joilla kauden aikana vavalla kalastelin olivat: Triple 1-3-5, Triple i-2-4, Triple F-2-4, Triple H-1-3, Triple F-H-I, Triple F-4, PT 5-6, PT 6-7, Naru 1-3, Naru F-I, Naru belly+tipit, 850- graininen, Vissun F- clear int. Siimojen painot pyörivät 40-46 gramman välissä, keskimäärin ollen 43-44 grammaa.

Vavan osat pysyivät äärimmäisen hyvin kiinni. Itseasiassa niin kiinni, että kumihanskoilla sai reissun lopussa kiskoa niitä irti.

Pari kympin kalaa väänsin vavalla todella rujosti sisään. Elokuussa olimme Hildenin Harrin kanssa eräällä poolilla ja onnistuin saamaan pari reilu metrin kalaa rantaan. Toisen väänsin ihan “kuivana” sisään ja sanoinkin Hatelle, että katsotaan nyt mihin pahlasta on. Kun pidin kalaa väkisin siinä parin metrin päässä rannasta siimasta ja vavasta kuului “ulina”. Vapa oli todella mutkalla. Haten kanssa naureskeltiin, että siinä saa infinity tape hieman kipua. Hyvin oli puhtia kepissä…

Nelitoistasella tuli heiteltyä varsinkin elokuussa. Sekin on hieno vapa, mutta ei niinkään työkalu kuin isoveljensä. Nelitoistanen on todella kevyt, sellainen helpon kalastuksen vapa. Vavan luokitus on ilmoitettu luokkaan yhdeksän, mutta kokisin sen ehkä olevan 9 miinus. Nelitoistasessa GLX:ssä käytän siimoja, jotka ovat painoltaan 36-39 grammaa, mutta tässä olisin tämän ikkunan keskivaiheilla tai alapäässä, tietysti riippuen siimasta ja heittäjän rytmistä. Elokuun kalastukseen “normaali siimoilla” vapa on todella kiva. Varsinkin Triplen kellu-inter- kakkonen 37 grammaisena ja Vissun kellu-inter luokassa 9 olivat hyviä.

Alussa tuntui, että vavassa jotenkin jää puuttumaan nostossa se viimeinen “potku”, mutta kun vavalla kalasti ja tottui sen keveyteen, huomasi, että vapa heittää helposti kun ei väkisin yritä pakottaa vapaa heittoon. Rauhallisilla liikkeillä, puristamatta vapaa, se pelasi selvästi paremmin kuin runttaamalla. Nelitoistanen ei ehkä ole sellainen “väsyneen” miehen keppi, kun taas viisitoistanen pelaa vaikka rytmi olisikin vähän hukassa väsymyksen tai Zacapan takia. Mutta kaikenkaikkiaan todella hieno vapa myös tämä nelitoistanen on. Etuheitossa nelitoistanen on todella hieno, sellainen täsmällinen vapa.

Monesti, itseasiassa väittäisin, että aina, vähän stydympi vapa on pitkän päivän päälle huomattavasti kevyempi valinta kuin sellainen hieno fiilisvapa. Niillekin on paikkansa, mutta aika usein lohestaminen on kovaa hommaa, jossa heittämisen helppous korostuu.

Vapa kuin vapa, merkistä riippumatta, tulee käyttäjälleen tutuksi vasta oikeassa tilanteessa. Messuilla ja nappaskengillä ruikkiminen antaa osviittaa, mutta oikeasti vavan realiteetit tulevat esiin vasta kalastettaessa.

Viime heinäkuussa Taneli tartutti tosi pahasta paikasta lohen ja niinhän siinä kävi, että Taneli ei päässytkään perään, mutta sai jollain ihmeen kosntilla soitettua minulle; “Jumalauta menee kauas… Apua!!” piip piip piip.. Se oli se puhelu ja minä jätin kamani rantaan ja lähdin juoksemaan alavirtaan. Kun saavuin paikalle Taneli roikkui vedessä yhdellä kädellä pitäen kiinni puusta, ja toisella kädellä piti vapaa ulkona puskista. Kala oli jossain 150 metrin päässä kosken alla. Jos siinä hetkessä olisin joutunut sanomaan miten tässä käy, niin sadankymmenen prosentin varmuudella olisi sanonut jonkun paikan pettävän kamoista.

No uimalla ja roikkumalla puissa, kaatamalla pari puuta, jollain ihmeen konstilla pääsimme metsä toiseen laitaan, jossa totesimme matkan päätyvän tähän. Seisoimme vedessä kahluuhousujen yläreunaa myöden, ja mietimme mitä tehdä; perään ei päästä, kala on ihan vitun kaukana koskessa ja siimaa on jäljellä ehkä viisikymmentä metriä. Soitin Keskisen Antille, joka on PITKÄ mies, ja pyysin, että hän tulisi alas auttamaan, jos tarvitaan “vartta” etenemiseen syvässä vedessä. Antti tulikin kohta, mutta totesi, että ei ole mitään saumaa mennä perään.

No, Tanelin kanssa puitiin mahdollisuuksia. Kala veti aina kymmenen metriä siimaa lisää ja Taneli väkisin repi viisi metriä takaisin. Siis kuvitelkaa tilanne, jossa mies seisoo kannat painautuneena pohjaan ja yrittää väkisin pitää isoa lohta jossain helvetin kaukana kiinni. Taneli väänsi viisitoistasella Asquithillaan kuin viimeistä päivää ja mietin siinä, että vaikka kuinka kehutaan kestäväksi, niin kohta katkeaa pahla. Ehdotin, että jos otan siimaa väkisin käsillä sisään, niin Tantsa voisi ottaa aina löysät kelalle. Ei se tainnut olla hyvä idea, ja todettiin, että ei nyt ole mitään muuta mahkua kuin kiskoa vavalla niin paljon kuin sielu sietää. Jos joku paikka pettää, niin sitten pettää… pohjilla 80 Tuffi, Sawadan 50-paunainen rannari, Triple i-2-4, nollanelivitonen peruke ja Sawadan kutosen kolmihaara Vimussa…. Ja iso lohi Vimussa.

Jumalauta, Taneli pumppasi siimaa sisään Asquithin ollessa luonnottomassa asennossa. Aloin huomata, että nyt vetää poika hapoille, mutta jokaisella pumppauksella kala tuli sieltä koskesta kuin ihmeen kaupalla meitä kohti. Väitän, että moni muu pahla ei olisi moista rääkkiä kestänyt. Metri metriltä kala antautui ja kuin ihmeen kaupalla kohta saimme ampupään näkyviin. Kahdenkymmenen minuutin “Pure Pumppaus” toi kalan syvään virranlaitaan eteemme, josta sain sen kaapattua pyrstöstä pienelle rantanurmikolle puiden väliin. Holy Shit!!!!

En ikinä ole nähnyt moista vääntöä kahdenkäden vavalla, ja tuskin ihan vähään aikaan tulen näkemäänkään.

Vapa kesti ilman vaurioita. Jälkeenpäin istuttiin Tanelin kanssa olusilla ja todettiin, että vaikka vapa on ihan helvetin kallis, on se kyllä ihan helvetin hyväkin.

Summa summarum:

15 kinttuinen

+kestävyys

+keveys

+toiminta

+korkin laatu

+neliosainen

+osien kiinni pysyminen

+väri

+komponentit

+kunnon säilytysputki

-kelankiinnikkeen kiristysrenkaat joillan keloilla ( ei kyllä haittaa oikeesti yhtään)

-hinta tietyin varauksin…

Nelitoistanen

+samat plussat kuin edellä

-ehkä vähän lyhyt yläkahva mun makuuni

-ehkä vähän krantumpi siimoista (painoista)