Kesän kalastukset ovat ohi osaltani. Skotlannin keväisen visiitin jälkeen piipahdin touko-kesäkuun taitteessa muutaman päivän Joonaksen ja Kundemanin kanssa Kalixilla. En ollutkaan käynyt siellä lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Kaloja näytti olevan kivasti ja ne, jotka jaksoivat uurastaa ja päivystää joella saivatkin komeita fisuja.
Itse tyydyin lähinnä onkimaan Hembackenia, ja heitinpä jopa yhden kokonaisen laskun Rotkollakin. Rotko on hieno pooli, mutta homma ei ehkä ole minua varten.. Ainakaan tuollaisenaan.
Kesäkuun kärvistelin töissä ja Heinäkuun alussa suuntasimme Tanelin kanssa nokan kohti pohjoista. Jotenkin olin kevään mittaan miettinyt, että kaudesta ei tule hyvä, ja arvaukseni osuikin oikeaan. Lohta oli joessa vähän ja kelit olivat taas hieman erikoiset, veden ollessa ennätysalhaalla aina elokuun puoleen väliin saakka. Saimme kuitenkin kaloja olosuhteisiin nähden kivasti, mutta rospuutto-vuodet taitavat olla nyt menossa. Kyllä selitysten ja arvailujen määrä kalojen puutteessa oli taas saamassa uskomattomia piirteitä erilaisten teorioiden valossa, miksi kalat eivät ui jokeen. Henk. koht. olen sitä mieltä, että niitä ei vain nyt ollut. Syytä en tiedä, enkä lähde arvailemaan.
Heinäkuun ekalla viikolla vesi oli vielä hyvällä korkeudella ja muutaman kalan sain rantaan asti. Viikon puolessa välissä olin vieraana alempana jokivarressa ja kalastelin päivän Markuksen kanssa. Kaloja oli poolissa miltei koko ajan ja niitä myös saatiin rantaan asti. Jopa siis minä sain.. Illan päätteeksi koukutin ihan Vitullisen Mörssärin, joka parinkymmenen minuutin kiivaan väännön ja muutaman näytin jälkeen meni menojaan. Oma moka, ja ehkäpä elämäni kala….
Eräs huomioimani seikka oli se, että kalapartit hajosivat selvästi pienemmiksi saavutettuaan meidän vetemme. Me kalastamme n 30 km jokisuusta ja vielä kolmos- alueella, jossa olin siis päivän Leivolaisen seuramiehenä, kalat tulivat kokonaisissa parteissa pooliin. Päättelin itsekseni, että kolmoselta on matkaa meille vielä kosolti, ja matkan varrella on monta isoa suvantoa, sekä kovia koskia, jotka selvästi hajottivat partit pienemmiksi, muutaman kalan ryhmiksi. Silloinhan kalan saanti kaiken järjen mukaan vaikeutuu, kun pooliin tulee kerrallaan vain muutama kala. Alajoessa niitä tuli jopa kymmeniä samaan aikaan ja pooliin tuli säpinää, ja kalat oli helppo saada ottamaan perhoon.
Heinäkuun puolessa välissä hilpaisin jälleen Tanden kanssa takaisin pohjoiseen, jossa olimmekin miltei kuun vaihteeseen. Kalastus oli rauhallista, mutta mikäs siellä on ollessa. Yhtenä päivänä lähdimme venekyydillä yläjokeen. Kävimme Molliksella ja peruutimme alas Seimaan, jossa kalastelimme päivän. Vene oli jättänyt meidät sinne ja olimme sopineet kuskin kanssa, että meidät noudetaan kahdeksan aikaan illalla. Kello tuli kahdeksan, mutta vene ei tullut… Tuolla “skutsissa” ei siis ole gsm- kenttää, joten parin tunnin venailun jälkeen todellisuus tuli käsin kosketeltavaksi. Olimme siellä ja kyyti ei tule.. Onneksi ylävirrasta tuli vene, jonka saimme stopattua. Kaveri ei voinut ottaa meitä kyytiin, mutta otti tavaroitamme ja lupasi soittaa alas päästyään kyyditsijällemme ja kertoa ahdingostamme. No, kahluuvehkeet jalkaan, joesta yli ja kohti alavirtaa. Voin kertoa, että päivän kalastuksen jälkeen 28 asteen helteessä ei tuntunut mitenkään miellyttävältä alkaa tetsaamaan, varsinkaan yötä vasten itikoiden piirittämänä. Noin puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen kuulimme veneen äänen alavirrasta ja kyytimme saapui. Kaveri oli tosi pahoillaan ja syyksi selvisi inhimillinen aikavirhe. Tästäkin selvittiin kunnialla.
Asia mihin kiinnitin huomiota heinäkuussa oli kalojen otit. Alueella, jossa kalastimme kalat eivät juurikaan näyttäytyneet. Omien kalojeni otit olivat todella mitättömiä, sellaisia “nykerryksiä”. Aivan kuin perho olisi heiton jälkeen osunut perukkeeseen tai pyörähtänyt oikoiseksi oltuaan heiton jälkeen vinossa. Ja jos ylipäätään tuli selkeä tälli, kala ei noussut perhoon toista kertaa. Eräs kala esimerkiksi kävi todella hentoisesti perholla ja ensin luulin, että joku pieni roska osui perhoon. Sellainen mitätön, hento tunne sormissa. Mietin, että olikohan siellä jotain ja heitin uudestaan. Taas sellainen, juuri ja juuri siimassa tuntuva nyky, mutta ei muuta. Kolmannella heitolla sama homma, mutta nyt nostin vavan pystyyn ja lohihan se siellä oli. Komea reilu metrinen lohi. No, se Iso kyllä lämmäsi perhoon niin kiinni, että ei tarvinnut arpoa mitä tapahtui.. ja Allyyn tietty…
Myös perukkeen oikeneminen selvästi helpotti asioita. Taas, jälleen kerran lyhensin heittoa niin, että sain perukkeen suoraksi. Kun uinti alkoi heti, tuloksetkin paranivat. Perhoista heinäkuussa pelittivät mm Ally, Vimu, Siltasen Speciaali ja Kundemanin Harmaa.
Siimoista parhaiten pelasivat Drifter ja GL 3d F/H/4, sekä F/I.
Elokuussa vedet nousivat kauan odotettujen sateiden ansiosta. Uusia kaloja tuli jokeen, mutta ei niin paljon kuin olisin toivonut. Kirkkaita täisiä tittejä saatiin jokusia kappaleita ja jokunen isompi kala, joista kaksi oli kirkkaita.
Koska foorumihan on omani, en malta taas olla märisemättä muutamasta asiasta.. Tämä pitäisi tietysti kohdentaa Scanaturaan (ja niin teinkin, mutta laihoin tuloksin), mutta eikö sitä saalisraportointia saa mitenkään nykyaikaan, jossa vapautetun kalan voisi ilmoittaa senteissä, ei kiloissa?? Ja jos kala on punnittu, kuolleena tahi pussissa, niin sitten voisi laittaa painon. No monihan varmaan mietti mitä väliä tällä nyt on, mutta henkilökohtaisena mielipiteenä, kehenkään tai mihinkään osoittamatta, näin vältyttäisiin ylilyönneiltä, joita monellakin joella näyttää tulevan. Esimerkkinä voisin käyttää vaikkapa Laksia, jossa kyllä välillä mennään niiiiiin metsään painojen kanssa, että länsikin kääntyy itään.
Toinen märinän aihe on ikuisuuskysymys. Jos ja kun kaloja päästellään pois, kannattaa varmistaa, että kalalla on mahdollisuus selvitä. Kuolleita kaloja löytyi joesta koukku kitusissa ja ilman, ja paikallisten kanssa juteltuani, huoli C&R tuomista negatiivisista puolista tuli esiin. Moni jokivarsissa vastustaa C&R ää ja kuolleet kalat ovat kuin taivaan lahja noille tyypeille ja antaa mahdollsuuden märistä asiasta Direktoraatille. Siis, jos kala vuotaa kiduksista, se kannattaa ottaa ylös. Tämä on siis henkilökohtainen mielipiteeni. Piste.
Ja ei onkimista kannata ottaa liian vakavasti….