Kun Raymond ”Ray” Brooks loi lasijuotikas jäljitelmänsä 60- luvulla, hän tuskin osasi arvata, kuinka suosituksi hänen yksinkertainen luomuksensa tulisi lohenkalastajien keskuudessa vuosikymmenten aikana.

Nykyään perhosta on yhtä monta versiota, kuin on sitojiakin, ja se on varmasti tunnetuin putkiperho Atlannin lohelle.

Alunperin hän halusi jäljitellä lasijuotikasta, joka on luonnollista ravintoa Atlantilaiselle. Atlantilla elävä juotkas on kuulemma noin kahdeksan senttinen..?

Ray oli ylpeä luomuksestaan, ja myös patentoi perhon, jonka nimeksi tuli Sunray Shadow.

Alkuperinen versio sidotaan kirkkaaseen muoviputkeen, alussiiven ollessa valkokärkisestä oravasta. Oravan päälle sidotaan riikinkukon herlejä, ja viimeiseksi pitkää mustaa… nyt se tulee; Apinaa.

Minulla, niinkuin monilla muillakin, on monenlaisia versioita Sunraysta, ja olenkin onnistunut saamaan monta isoa lohta Santikan eri versioilla.

Kun katson perhoaskejani, suurin osa putkistani on sidottu apinasta, ja suurimmassa osassa on kirkas vihreä tai punainen, sekä kirkas/ helmiäis-runko.

”Originaalin” Sunrayn sidon aina, poikkeuksetta, kirkkaaseen muoviputkeen, ja ehdottomasti alkuperäisellä reseptillä.

Nykyään on monia korvaavia materiaaleja apinalle, mutta yhtä hyvää siipi ainetta Santikkaan en ole löytänyt.

Jotkut sitovat herlit vasta mustan karvan päälle, mutta minulle on ensiarvoisen tärkeää, että herlit ovat oravan ja apinan välissä.

Nykyään sidon oravaa pienen nipun myös putken alle, tavallaan kurkkuhäkiläksi. Jotenkin koen, että se tukee perhoa hienosti, ja putki ”hukkuu” oravan sekaan hyvin.

Mieleeni tuli eräs muisto kymmenen vuoden takaa pohjoisesta. Olimme kalassa Reisalla eräällä poolilla, jossa kalasti myös eräs suomalainen matkanjärjestäjä asiakkaineen. En koskaan pitänyt miehestä, mutta kalaan samalle poolille kyllä menin, koska minulla oli kortti siihen.

Herra oli heittämässä kun tulimme poolille, ja kun kysyin millä perholla he onkivat, vastaukseksi sain, että lohi ottaa nyt pieneen perhoon.

Jaaha, selvä..

Kaivoin askista ison Sunrayn, originaalin, ja tepastelin matkanjärjestäjän yläpuolelle. Aloitin heittämään, ja perhon tullessa herran jalkojen viereen, lohi otti juotikkaan, ja hyvillä mielin sainkin huutaa, että kala on kiinni, tee tilaa.

Väsytys sujui mallikkaasti, ja Taneli tailasi minulle hienon satakaksi- senttisen täisen lohen. Päästimme lohen takaisin jokeen, ja ylös noustessani en voinut välttää kiusausta kuitata perhon koosta.

Sain Laksilta kaksituhatta luvun taitteessa Sunrayllä komean kookkaan koiraslohen Kyökinniemestä, ja mielestäni originaali Sunray onkin ennenkaikkea ison lohen perho.

Alla muutama Santikka, seassa originaaleja ja lieviä muunnoksia.

Myös jäljittelyn kohteesta kuva mukana..