No niin, sidontakausi pyörähti käyntiin. Alku on sitten hankalaa, kun tuli taukoa muutama kuukausi. Aloitin parilla putkella, ja äidyin nyt sitomaan GP:n, joka onnistui kohtalaisesti tilanteeseen nähden. Koukkuna on 2/0 Gamagatsu. Jostain syystä ainakin mun Safari suttaa noita GP kuvia, Firefox taas ei.. Sorry.

  Taas kannattaa varoa, mikäli vaimoke kurkkii olan takaa, kun raottaa yllä olevaa alaotsaketta. Tuo mustan saaminen ei missään nimessä, tämän artikkelin yhteydessä, käsittele sitä yhteyttä, johon tuo ulkomaankielinen lausahdus alunperin viittaa. Tässä tapauksessa puran tuntojani noita lohenkalastajan työvälineitä kohtaan -taas- ja käsittelen muutamalla mietteellä vapa-asioita. Myönnän, että saatan aiheuttaa taas- reaktion monessakin ihmisessä, mutta kuten jo aiemminkin olen todennut, tämä on minun leikkikenttäni, ja minä määrään ketä tähän karuselliin otan. Asiaan; Sain hyvältä ystävältäni Hurrin Esalta, tuolta kelavelholta Joesmouthista, siis Joensuusta, mailin, jossa hän oli päättänyt luopua viisitoistakinttuisesta mustasta geeäläksästään. Esa kyseli viekkaasti, tietäisinkö hyvää kotia vavalle, ja minä …

  Olen saanut useita yhteydenottoja koskien Sawadan rannarien loopitusta, koskien lähinnä sitä, miten teen loopit noihin monofiili- siimoihin. Ajattelin, että laitan tänne nyt ohjeet oikein videon kera asian tiimoilta, jotta halukkaat voivat asiaan paneutua. Pahoittelen heti alkuun videon amatöörimaista tuotantoa.. Mitään salatiedettä asiaan ei sisälly, mutta muutama sananen tuosta oivallisesta juoksusiimasta. Kauan sitten kun ensimmäisen kerran Sawadaan törmäsin, se oli kuin taivaanlahja silloisiin monofiileihin verrattuna. Sen käsiteltävyys oli omaa luokkaansa vs. tuolloin käytössä olleisiin veljiinsä, ja olenkin uskollisena tuolle rannarille pysynyt. Olen testannut kaikenmaailman juoksusiimoja, ja yksinkertaisesti mielestäni Sawadan 50 paunan intermediate, se keltainen, on parasta rannaria mitä markkinoilta saa. …

  Olimme hyvän ystäväni kanssa päättämässä kautta, ja nauttimassa olemisen sietämättömästä keveydestä. Ystäväni, joka on todella kovan luokan lohestaja, jaksoi keskustella muun poikamaisen ohella vielä lohiperhoista, ja siitä ikuisuuskysymyksestä; mikä tekee lohiperhosta hyvän, siis sellaisen, jonka kala ottaa? Iltojen pimetessä mietimme asiaa, ja itsekin heräsin taas tuohon perimmäiseen kysymykseen lohiperhon salasta. Tiedän sen, että en koskaan saa vastausta tuohon kysymykseen, ja kaikki mitä me ihmiset sanomme asiasta on meidän näkemyksemme, ei suinkaan lohen. Ihmisellä, ja varsinkin lohenkalastajilla, on tuhansia ottiperhoja, ja ainakin saman verran ”tietoa”, jota niin varmana pidetään, ja joskus jopa julistetaan ainoana oikeana. On silti hienoa, että jotkut …

  Olimme pohjoisessa kalalla, ja olosuhteet olivat todella, voisiko sanoa.. Lämpöiset. Vedet olivat alhaalla, ja ainakin nuo joet, joita minä seuraan tai kalastan, olivat kalamäärällisesti surkeita. Tosin, eihän noissa joissa yleensäkään vielä juhannuksen jälkeen mitään juhlaa ole, mutta kahden viikon tahkoamisen jälkeen olisi saalismäärän pitänyt olla kyllä parempi. Eniveis, ei puhuta sen enempää saamisista, mutta silti voin henkilökohtaisesti olla tyytyväinen reissuun, ja noita onnenpotkuja onneksi sattui tasaisesti koko porukalle. Mutta, missäs ne lohet luuraavat? Taas kuultiin kaiken maailman selitykset miksi kalaa ei nouse, ja jotkut uskovat vahvasti, että kala tulee vielä tälle kaudelle. Minä en usko. Toivon todella, että olen …

  Olin tuossa hieman ohjelmoimassa vanhan työnantajani äänipöytää, ja siinä samalla Melartinin Jyrki toimitti minulle perhoja, joita pitäisi liottaa pohjois- Norjassa juhannuksen jälkeen. Jossain aiemmassa artikkelissa puhuin perhon muotokielestä. Paneudutaanpa asiaan paremmin, koska Jykällä tuo muotokieli on ehkäpä kaikista tuntemistani sitjoista selvin ja tunnistettavin. Perhonsitojia on moneen junaan; Suurin osa meistä on ns.perussitojia, jotka sitovat reseptistä perhon, mutta jostain syystä perhoon ei tule mitään omaa leimaa. Perho on kaikin puoli jees, mutta kun sitä vertaa noihin kavereihin, joilla perhossa on ”kädenjälki”, eron kyllä huomaa. Jyrki on loistava esimerkki tuosta kädenjäljestä. Jykän perhot ovat hyvin Tenomaisia, ja suomalaisen perinteisen perhon muoto …

  Järjestelin kalavehkeitäni tulevaa reissua varten, ja katselin siinä samalla vanhoja ottiperhojani. Silmään osui eräs perho, josta on hieno ja hauska muisto, ja ihan oolrait tarina. Palaamme ajassa 90- luvun lopulle, ja pohjoiseen eräälle joelle. Olimme kalastamassa heinäkuun toisella viikolla erästä nousukalan poolia, ja koska meillä oli niin mukavaa, otimme hieman alkkohoolia siinä kalastuksen lomassa, kuitenkin kohtuu siististi. Kalastus sujui leppoisasti, ja silloin tällöin joku kävi heittämassä kierroksen. Itse keskityin enemmälti tuohon toiseen toimeen, ja siinä muun lomassa grillailin nuotiolla nälkäisille lohimiehille ruokaa. Olin aiemmin illalla laittanut musta- vihreän putken onkeen, ja TimoD:n tiukasta käskystä menin suoritamaan myös kalastustointa. Koska …