Eräs asia mistä juuri ei puhuta, tai en siis tiedä onko siihen sen paremmin kiinnitetty huomiota, on kolmihaarakuokun asento putkiperhossa.
Itse olen paljonkin vuosien varrella havainnoinut asian tiimoilta, ja nykyään noudatankin tiettyä kaavaa asiassa.
Aikanaan, kun rupesin putkia käyttämään, suurin ongema oli löytää sopivia koukkuja. Kokeilin kaiken merkkisiä ja mallisia. Sitten kun jostain käteeni eksyi Sawadan kolmihaarat, oli kuin taivas olisi auennut. Ne ensimmäiset Sawadat olivat jotakuinkin samanlaisia kuin nykyisetkin, ja muistan erään reissun Sävärin kanssa Björalla, kun paikalla oli ranskalainen kalastaja, joka oli sellainen ”koukkufriikki”. Kun Tapsa oli esitellyt Sawadan koukun ranskikselle, hän oli pyöritellyt koukkua käsiissään, ja todennut; ”Perfect”
Sittemminhän mm. Guideline on kopioinut tuon saman koukun, ja mikäs siinä, hyvä koukku sekin, ja varmaan samalta tehtaalta?
Suurin kriteeri koukkuun on olllut pienehkö silmä, jonka saan mahtumaan mukavasti putken sisään, ja tietysti kestävyys.
Kestävyydestä voin sanoa, että kymmeniä merkkejä ja malleja kokeilleena, kaikissa koukuissa on omat heikkoutensa.
Minun suosikkikokoni on kutonen, siis Sawadassa, ja joskus käytän kasia.
Kaikilla koukuilla on ns. ”murtumispiste”, jossa koukku yksinkertaisesti antaa periksi. Yleensä, kalan suussa tuollainen koukku kyllä kestää, ja ne vääntyneet kolmihaarat, joita kuvissa nähdään onnettomien kalamiesten käsissä, minä mukaanlukien, ovat yleensä olleet suupielestä, eli luun seutuvilta kuunni. Tämä on siis minun mielipiteeni.
Tosin, olen saanut kaloja, joilla perho on siististi kokonaan suussa, ja silti koukun jokin haara on ottanut itseensä.
Yksi ehkä huonoin koukku oli Kamasanin sellainen pronssin värinen, joka oli muuten tosi hyvänoloinen, kevyt ja siisti, ja pienisilmäinen, mutta onnettoman heikko.
No, asiaan.
Vuosia noudatin kaavaa, jossa laitoin aina kolmihaaran putkeen kaksi haaraa ylöspäin. Nykyään aloitan yksi haara ylhäällä, ja jos perho kääntyy kyljelleen tai perhon käynti ei jostain syystä miellytä silmääni, käännän kaksi haaraa ylös.
Yleensä silloin perho menee suorassa. Joskus taas päivastoin.
No, joku varmaan ajattele, että mitä vittua, mutta olen vuosien varrella huomannut, että jotkut perhoyksilöt uivat paremmin koukun ollessa jommin kummin päin, ja toiset perhoyksilöt eivät esimerkiksi sotkeennu kun koukku käännetään.
Mistä tämä johtuu, sitä en tiedä, mutta näin se ainakin minulla menee.
Kolmihaarassa, ainakin noissa Sawadoissa, on juotettu se yksinäinen haara kahteen kiinni, ja sen laitan ensin ylöspäin. Kastelen perhon, ja teen pari kunnollista heittoa, jonka jälkeen tsekkaan onko siipi sotkussa tai uiko perho vinossa.
Perhon uinnin katsominen vetämällä pelkästään perukkeesta on vähän kyseenalaista, koska siima uittaa perhoa erilailla kuin pelkkä peruke. Ja kuten tiedämme, emme voi tietää miten perho menee, kun siimaa on ulkona heiton jälkeen jopa kymmeniä metrejä… siis ammattimiehillä, joihin minä siis en kuulu.
Myös uuden perukkeen vaihtamisen jälkeen olen huomannut, että uusi, jäykkä ja ”kuiva” peruke, saattaa vetää perhoa vinossa, mutta käynti oikenee kun peruke vettyy ja suoristuu, tieysti muiden asiaan vaikuttavien kontenttien sen salliessa.
Joskus olen kääntänyt koukun aivan miten sattuu saadakseni perhon kulkemaan suorassa. Sillähän ei sinänsä ole merkitystä missä asennossa koukku on, kunhan se tartuttaa kalan ottaessa perhon.
Monet näistä ongelmista poistuu käyttämällä vapaata koukkua. Joissan perhoissa minäkin teen niin, mutta nuo perhot, joita itse suosin, ovat sellaisia, joissa minä haluan koukun olevan putken sisällä kiinni.
Jotkut perhot eivät ui hyvin, tai suorassa, vaikka koukku olisi miten päin, tai mikä koukku tahansa. Yleensä sellaiset yksilöt heitän pois. Perhoon pitää luottaa, ja suurin kriteeri ainakin minulle perhossa on se, että se ui suorassa ja minun silmääni hyvin.
