Järjestelin kalavehkeitäni tulevaa reissua varten, ja katselin siinä samalla vanhoja ottiperhojani.
Silmään osui eräs perho, josta on hieno ja hauska muisto, ja ihan oolrait tarina.
Palaamme ajassa 90- luvun lopulle, ja pohjoiseen eräälle joelle. Olimme kalastamassa heinäkuun toisella viikolla erästä nousukalan poolia, ja koska meillä oli niin mukavaa, otimme hieman alkkohoolia siinä kalastuksen lomassa, kuitenkin kohtuu siististi.
Kalastus sujui leppoisasti, ja silloin tällöin joku kävi heittämassä kierroksen. Itse keskityin enemmälti tuohon toiseen toimeen, ja siinä muun lomassa grillailin nuotiolla nälkäisille lohimiehille ruokaa.
Olin aiemmin illalla laittanut musta- vihreän putken onkeen, ja TimoD:n tiukasta käskystä menin suoritamaan myös kalastustointa. Koska kukaan ei halunnut tulla perääni, ajattelin, että heitän vain muutaman heiton poolin parhaaseen kohtaan, ja pääsen nopeammin takaisin nuotiopiiriin.
Siima oikesi veteen, ja perhon saavuttaessa ottikohdan, kävi kala koppaamassa perhoa niin, että vesi lensi. Meinasin lentää perseelleni, kun pelästyin niin saamaristi.
Yrtin vetäistä uudelleen myttyheitolla samaan kohtaan, mutta koko meni aivan munilleen.
Kelasin narut sisään, ja palasin notskille.
Siinä taisi vierähtää tovi ja muutaman muun kaverin heittokierros. Muistan hyvin kuinka Tapolan Jari ja TimoD. olivat seuramiehinäni, ja koska heidän onkeensa ei lohi käynyt, ajattelin yrittää uudestaan. Kävelin nuotiolta poolille, ja tein samalla perholla saman tempun, eli heitin suoraan parhaaseen kohtaan.
Taas tälli, mutta ei jäänyt kiinni.
Vaikka olinkin kumisaapasmiehenä liikkeellä, meinasi ruveta hieman pännimään, koska tälli oli sen verran tukeva, että kalalla oli kokoa.
Kelasin nyörit sisään, kävelin nuotiolle, ja täräytin Ärmäkät Täräykset kuksasta helttaan ja istuin alas. Kului tunti tai kaksi, ja emmekä käyneet heittämässä. Jossain vaiheessa laitoin putken ongesta takaisin askiin, ja vaihdoin tuvalla aiemmin päivällä sitomani koukkuperhon perukkeeseen valmiiksi, mikäli vielä myöhemmin olisin heittokunnossa.
Jossain vaiheessa Järvisen Jukkis könysi ylemmältä poolilta alas, ja tuli nuotiolle seuraksemme. Kerroin, että olin saanut kosketuksen kalaan parikin kertaa, ja Jukkis pyysi tulla näyttämään tarkan kohdan missä kala oli ollut.
Myönnän, että olin aika Tuubassa, ja jostain syystä otin vapani mukaan rantaan. Olimme vesirajassa, ja koska pooli on kapea, jotenkin päädyin vavan kärjellä lätkimään tuota kohtaa, missä kala oli ollut.
Heiluttelin vapaa, ja jotenkin perho irtosi vaparenkaasta, jossa se oli perukkeen perässä ollut säilytyksessä.
Perho putosi veteen, ja en edes huomannut asiaa, mutta kala huomasi, ja otti perhon. Voi vi… mikä munkki. Siinä sitten väsyttelin kuin parempikin lohenkalastaja, ja sain vielä kalan ylös.
Temusimme kalan rantaan, ja jotenkin onnistuin saamaan kolmihaarasta yhden haaran poikki.
Kympin laksi..
Mitä tästä opimme?
Ainakin sen, että kala ottaa näköjään myös epätäydelliseen heittoon, ja sen, että kumisaapaskännikalaurpokin voi saada lohta.
Perholla ei ole nimeä, enkä ole toista samalaista kuunapäivänä sitonut..
Ehkä silti kannattaisi.
