Lisäisin tuonne Publications- osastolle muutamia “uusia” PDF :iä, joita VMS ystävällisesti minulle lupasi käyttöön, joten jos kiinnostaa lukea PK lehteen vuosien varrella kirjoittamia juttua, niin sieltä sitten vaan..

Eräs asia mistä juuri ei puhuta, tai en siis tiedä onko siihen sen paremmin kiinnitetty huomiota, on kolmihaarakuokun asento putkiperhossa. Itse olen paljonkin vuosien varrella havainnoinut asian tiimoilta, ja nykyään noudatankin tiettyä kaavaa asiassa. Aikanaan, kun rupesin putkia käyttämään, suurin ongema oli löytää sopivia koukkuja. Kokeilin kaiken merkkisiä ja mallisia. Sitten kun jostain käteeni eksyi Sawadan kolmihaarat, oli kuin taivas olisi auennut. Ne ensimmäiset Sawadat olivat jotakuinkin samanlaisia kuin nykyisetkin, ja muistan erään reissun Sävärin kanssa Björalla, kun paikalla oli ranskalainen kalastaja, joka oli sellainen ”koukkufriikki”. Kun Tapsa oli esitellyt Sawadan koukun ranskikselle, hän oli pyöritellyt koukkua käsiissään, ja todennut; …

Meitä lohenkalastajia on moneen junaan. Toiset vannovat perhon nimiin, toiset siimojen, jotkut erilaisten taktiikoiden ja useat soveltavat vähän kaikkea sekaisin. Mikä sitten on se tie onneen ja Valhallaan, josta me kaikki noina synkkinä syysiltoina haaveilemme? Koko totuutta ei kukaan tässä maailmankaikkeudessa voi kertoa, mutta voimmehan me purkaa lohenkalastusta hieman osiin, ja yrittää selvittää johdannaisuuksia tuohon kysymykseen. Ensinnäkin, lohta saa vain lohipitoisesta vesistöstä, joten se kai on kaiken A ja O. Ja sitten tietenkin vuodenaika, jolloin kalat ovat joessa on tärkeä onnistumisen kannalta. Nämä kaksi asiaa taitavat olla kaksi ainoastaan varmaa seikkaa tässä meille niin rakkaassa harrastuksessa. Näitäkin me lohestajat puramme …

Viime vuonna en elokuussa käynyt pohjoisessa, joten tänä vuonna odotukset olivat korkealla. Pidän elokuun reissuista, kun homma menee luontaisesti poikki, koska pimeällä kalastus ei ole minua varten. Sen sijaan sauna, kunnon iltapala, pari Zacapaa ja bissee, ja ennenkaikkea hyvä ja mukava seura tekevät näistä elokuun reissuista hienoja. Kalojakin saatiin; kaikenkokoisia, värisiä ja merkkisiä mitä nyt joesta löytyy. Hienointa oli se, että kaikki saivat kalaa. Itselläni hienoin hetki osui viimeiselle illalle, kun olin aloittamassa kalastamaan viimeisiä laskuja. Minulla oli kellu-2-4 siimana ja perukkeen päässä Ally´s Shrimp. Olin ensin koheltanut Glödärin koukun suoraksi SwingSwängSnakeandRoll- heiton päätteeksi, kun sain rannaritkin sellaiseen solmuun, että …

Rakastan lukea vanhoja lohenkalastustarinoita. Yksi parhaista on mielestäni Ernest Schwiebertin “The night of the Gytefisk” kirjasta “In search of silver”. Tarina on kirjoitettu 1976, ja ajattelin, että käännän sen tänne, hieman lyhennettynä ja mukailtuna. En millään tavoita tunnelmaa joka on alkuperäisessä, ja mikäli kyseisen kirjan omistaa, suosittelen vahvasti tarinan lukemista.   The Night of the Gytefisk Aurinko oli vielä alhaalla pohjoisessa horisontissa, ja oli kummallisen valoisaa ollakseen kahden aikaan aamulla. Soutajat päättivät vihdoin pitää tauon. Kukaan ei jaksa kalastaa kymmentä tuntia putkeen keskiyön auringossa. Venemiehet ajoivat veneen onnistuneesti rantaan kivien korahtaessa keulan osuessa kivikolle. Oli kuulas keskikesän yö, ja tuulenvire rikkoi …

Kun nykyään monilla vesialueilla, joihin Atlannin lohi nousee harrastetaan Pyydä ja Päästä- kalastusta, on mittanauha enemmän kuin standardi kalan koon määrityksessä. Olen jo vuosia katsellut noita erilaisia kalkulaatiojörjestelmiä, joilla voidaan kalan paino arvioida. Mielestäni paras, ja paikkansa pitävin näistä taulukoista on norjalainen pituus/ paino- taulukko. Katselin joku ilta jotain sivua, jossa oli monta erilaista laskuria, ja kun sinne syötti mittoja, tulokset heittivät jopa kuusi kiloa. Se suurimman tuloksen antava oli kyllä aivan täyttä paskaa.. Tottakai, ainoa oikea menetelmä saada kalan eksaktimpi paino on punnita kala pussissa. Itselläni on sellainen C&R- havaksesta tehty pussi, johon menee isokin kala suorassa, eikä pussi …

Ajattelin tässä vesikelin jyllätessä ulkona kirjoitella aiheesta, joka on kuluneen kevään ja kesän tiimoilta ollut pinnassa. Olen kevään ja alkukesän myötä osallistunut erilaisiin tapahtumiin, jossa olen ollut Loomisten kanssa “ulkoiluttajana”, ja myös yrittänyt antaa opastusta heitossa niin pienille ryhmille, kuin yksittäisille henkilöille. Monesti, ja aika useinkin ongelma on  sinä, että sellaisia osaavia heitonopettajia tuntuu olevan hankala saada varattua, ja ne muutamat sertifioidut ovat niin kiireisiä, että opetusta on vaikea saada. Silloin turvaudutaan meikäläisen kaltaisiin amatööreihin, mutta parempi kai sekin, kuin ei mitään.. Käydään tässä muutama perusprinsiippi läpi, ja yritetään sanallisesti ja kuvien avulla selventää muutama asia, jotka tuntuvat monesta olevan …